Usko siirtää vuoria

Olen uskomattoman huolimaton matkalle lähtijä. Mukaan saattaa muistua hammastahna, mutta perillä huomaan hammasharjan edelleen olevan kotona, vessan pöydällä odottamassa laukkuun pakkaamista.

Näin kävi Helsingissä vieraillessani. Tällä kertaa hammasharjan lisäksi pitkähihainen paita jäi pakkaamatta mukaani. Onneksi ystäväni lainasi minulle paidan, etten tyystin jäätyisi katujen kylmyyteen. Seuraavana aamuna ystäväni ollessa töissä katselin hänen lainaamansa paitaa, ja mieleeni hiipi ajatus: Mukava paita, pitääpä pyytää taivaan Isältä tätä omakseni. Hetimiten järki puuttui peliin ja sanoin ihan ääneen Jumalalle: "Eihän tuollaista voi rukoilla.."

Ystäväni palasi töistä iltapäivällä. Ensimmäisenä asiana ovesta sisälle tultuaan hän mainitsi, että hänellä on eräs tärkeä asia tehtävänä: Hän oli miettinyt aamulla työpaikallaan, että hänen täytyy jostain syystä antaa edellisenä päivänä lainaamani paita minulle omaksi. Sain paidan omakseni kuten olin salaa mielessäni toivonut, vaikken sanallakaan maininnut toiveestani ystävälleni.

Uskoako vai ei, mutta Jumala tiesi ajatukseni. Epäilyistäni huolimatta Hän tahtoi sytyttää uskon palavasti lastaan rakastavaan Isään, jolle jokaisen ihmisen elämän jokainen asia on tärkeä. Vai mitä sinä luulet Hänen halunneen sanoa?