Titus Andronicus

William Shakespeare (1564-1616)  tunnetaan sellaisista klassikkonäytelmistä kuten Romeo ja Julia, Macbeth, Kuningas Lear ja Kuinka äkäpussi kesytetään. Viime vuosina hänen tekstejään on uudelleensuomennettu kiihtyvällä tahdilla. Uudet suomennokset tuovat Shakespearen tekstit entistäkin ymmärrettävimmiksi ja luettavimmiksi.William Shakespearen näytelmät sisältävät monenlaisia aineksia, draamaa, lempeä, tragediaa, tragikomediaa, koskettavia hahmoja ja hurjia juonenkäänteitä.

 

Shakespearen tragediat ovat tunnetusti verisiä, mutta Titus Andronicus on niidenkin joukossa hätkähdyttävä. Juonenkuljetus muistuttaa kuin Quentin Tarantinon käsikirjoitusta, mutta monta kertaa pahempana. Toisaalta tämä näytelmä on yksi Shakespearen suurista menestyksistä.

 

Näytelmä kertoo voittoisasta kenraalista Tituksesta, joka palaa sodasta Roomaan mukanaan goottilaisia sotavankeja, esimerkiksi kuningatar Tamora ja hänen maurilaisorjansa Aaron. Näytelmän pääteemoina ovat rikos ja kosto, armottomuus, väkivallan loputon kierre, murheen hurmeisuus. Tragedia alkaa kun Tituksen poika Lucius pyytää isältään ” Anna meille goottivangeistasi arvokkain, jolta silpoa saamme jäsenet ja roviolla ad manes fratrum (veljiemme hengille) uhrata hänen lihansa tämän kivisen luukätkön edustalla, jotta vainajien henget leppyisivät eivätkä pahoin entein ahdistaisi meitä”. Tähän Titus suostuu ”Se suotakoon: ylhäisin eloonjääneistä, poloisen kuningataräidin vanhin poika”. Alarbuksen julma kohtalo käynnistää koston kierteen , jossa viattomuus on harvinainen hyve.

 

Titus Andronicus-näytelmässä tavataan Shakespearen hahmoista yksi karmaisimmista, maurilaisorja Aaron. Kun hänet saadaan kiinni tekemistään kauheuksista, hän toteaa katuvansa vain sitä, ”etten tehnyt tuhannesti enemmän”. Näytelmä esittää väkivallan, armottomuuden, kostonhimon varsin ylipursuavana ja liioiteltuna, niin että  jäljelle jää pienoinen toive, uhkarohkea toivonvire kaiken tragedian, pahuuden, surun ja murheen keskelläkin. (Juha Vähäkangas)