Rinnalla rientävä Jumala

Pienenä poikana leikin parin muun pojan kanssa ulkona tulitikuilla. Meitä nassikoita kiinnosti tietää, miten yksi ainoa kädessä oleva ruoho palaa. Emme mielestäni kuitenkaan onnistuneet yrityksessämme. Lähdimme pois tuolta takapihalta. Pienen hetken päästä pihalle tuli minulle tuntematon mies, joka riensi kiireesti äskeiselle leikkipaikallemme. Hän alkoi nopeasti sammuttaa ruohikkopaloa, joka ilmeisesti oli syttynyt huolimattomasti sammutetusta tulitikusta. Kaikki meni hyvin, palo ei ehtinyt levitä laajemmalle. Meillä nappuloilla kävi hyvä tuuri. Mitään vakavampaa ei ehtinyt sattua.

Vanha suomalainen sananlasku puhuu onnesta onnettomuudessa. Arkipäivän kielessä puhutaan usein tällaisessa yhteydessä hyvästä tuurista. Asiat eivät sittenkään menneet aivan hullusti. Tilanteesta olisi voinut kehkeytyä jotakin vielä paljon pahempaa. Vaikka vaaratilanne syntyikin, niin kaikki meni kuitenkin hyvin.

Eräs Jumalaa kuvaava nimitys on Kaitselmus, latinaksi providentia. Usko Kaitselmukseen oli yhteistä varhaiselle kristinuskolle ja antiikin stoalaisuudelle.  Molemmat katsoivat Kaitselmuksen toimialan ulottuvan elämän pieniinkin yksityiskohtiin. Stoalaisuudessa Kaitselmus ymmärrettiin persoonattomaksi luonnonlaiksi, kun taas varhaisille kristityille sana merkitsi rakastavan Isän huolenpitoa. Kaitselmus sana tulee lähelle ajatusta, että Jumala on Luojana kuin huolehtiva isä tai äiti.

Kreikankielellä Jumalasta käytetään nimeä Theos. Tämä sana esiintyy yhä vielä tänäkin päivänä monissa Jumalaan tai uskontoon liittyvissä sivistyssanoissa, kuten esimerkiksi sanassa teologia. Luin alkusyksyllä, että erään varhaisen kristillisen ajattelijan, Theofilos Antiokialaisen, mukaan Theos sanan takana on kreikankielinen juoksemista tarkoittava verbi theein.

Näistä edellä mainituista ajatuksista voisi vetää sellaisen johtopäätöksen, että Jumala on varjelija, joka juoksee luomakuntansa rinnalla pitäen siitä huolta. Minusta on hienoa kuvitella, että välillä hän rientää eteenpäin järjestämään asioita luoduilleen, välillä hän puolestaan jättäytyy jälkeen korjaamaan luomakunnan, useimmiten ihmisten aiheuttamia sotkuja.

Ihmisen elämään kuuluu tietysti vastuun otto ja järjenkäyttö. Ei pienten eikä vähän isompien ihmisten kannata leikkiä tulitikuilla. Vaaratilanteita kannattaa ennakoida, jos se vain on mahdollista.

Tärkeää on kuitenkin huomata, että Jumala, Kaitselmus, kulkee kanssamme päivän touhuissa.