Merta edemmäs kalaan?

Hämärtää. Kerään pihalta kuivia, puista pudonneita risuja. Isompia, pienempiä oksia. Laitan risut kekoon ja sytytän ne. Nuotion lämmin valo leviää. Istahdan nuotion ääreen. Kolmevuotias Seemi-poika istuu viereeni. Katsomme yhdessä räiskähteleviä puita. Otan termospullon. Kaadan mustikkakeittoa mukeihin. On rauhallista, levollista. Ilta laskeutuu.

 

Aamulla Seemin pipo haisee savulta. Päiväkotimatkalla puhumme nuotiosta. Mieleeni nousee Lapin retket. Nuotio. Termospullo. Levollisuus.

 

Usein, kun suunnittelemme lomaa, unelmoimme kaukomaista. Lomalla onkin hyvä tuulettaa arkirutiineja. Mutta onnistuisiko tuuletus lähipiirissä? Miltä kuulostavat: kulttuurielämykset Oulun taidemuseossa, gallerioissa. Vapaalaskun hurmaa Sankivaaran metsärinteillä. Merellinen retki soutuveneellä Oulujoessa. Aamuinen kahvihetki torilla. Pyörällä Nallikariin. Pilpasuolle vaeltamaan.

 

Valinnoilla voimme säästää, luontoakin, mutta erityisesti itseämme.

 

Lähimmäisen auttamiseen pätee sama kaava. Hyvä on auttaa maailman hätää. Mutta voit auttaa myös lähipiirissä. Puolisoa. Lasta. Ystävää. Työkaveria. Naapuria. Kylän miestä. Pienikin apu kelpaa. Näet käytännössä avun toimivan.  

 

Tuhansia vuosia sitten Raamattuun kirjoitettiin, ” minä käsken teitä osoittamaan anteliaisuutta osattomille ja varattomille maanmiehillenne.”