Meren katedraali

Espanjasta on viime vuosina ilmaantunut lukijamaailmaan tietoon useita mielenkiintoisia kirjailijoita, esimerkiksi Arturo Perez-Reverte, Javier Sierra, Carlos Ruiz Zafón ja Julia Navarro. Perez-Reverten ja Zafónin tapaan Ildefonso Falcones sijoittaa romaaninsa Espanjaan ja historiaa tiukuvaa kaupunkiin, Barcelonaan.

 

Romaani alkaa vuodesta 1320 ja päättyy vuoteen 1384. Kirjailija selvittää loppusanoissaan teoksena taustoja ja toteaa tapahtumien, henkilöiden ja tarinassa esitettyjen näkemysten naisista ja talonpojista olevan suuremmaksi osaksi peräisin historiallisista lähteistä. Teoksen päähenkilönä on Arnau Estanyolin elämä äidittömästä pikkupojasta 63-vuotiaaseen vaikutusvaltaiseen mieheen.   Tie on ollut erittäin vaikea, pitkä ja vaikeuksia täynnä. Vaikeuksien keskellä poikaa lohduttavat  isänsä Bernatin sanat: ” On sinullakin äiti, tietenkin on. Kaikille niille lapsille, jotka jäävät ilman äitiä niin kuin sinä, Jumalalla on toinen: Neitsyt Maria”. Poika löysi hymyilevän äitihahmonsa, Neitsyt Marian kivipatsaan, kirkosta, Santa Maria der Mar -katedraalista. 63-vuotiaana Arnau on perheineen hänelle rakkaassa kirkossa hänelle rakkaan äitihahmon luona ja kuiskaa poikansa korvaan: ” Näetkö, kuinka hän hymyilee?”. Näin isien perintö siirtyy eteenpäin.

 

Pojan ja Santa Maria der Mar – katedraalin  välinen läheinen side kasvaa teoksen punaiseksi langaksi ja teemaksi. Kirjailija levittää lukijan silmien eteen värikkään ja hengästyttävän historiallisen kuvakudoksen  espanjalaisesta elämänmenosta keskiaikaisessa kaupunkikulttuurissa  taloudellisen, poliittisen ja uskonnollisen valtataistelun välineenä. Teoksessa kysytään voiko kosto olla suloista, saako paha palkkansa, kuka tietää oikean ja väärän, kuka puolustaa heikkoja, sairaita, lapsia ja naisia. Tie vääryydestä, pahuudesta, kostonhimosta, epäoikeudenmukaisuudesta kohti aurinkoisempaan, parempaan, oikeudenmukaisempaan maailmaan on sydämeenkäyvän ja uskomattoman hienon hengissäselviytymisen historiaa ja tarinaa.

 

Ildefonso Falcones on luonut lukijan eteen elämääsihisevän tarinan, jossa tiedon vyöry on valtava, mutta se ei vaikeuta lukemisen synnyttämää mielihyvää. Kuvaus uskosta, toivosta ja rakkaudesta on tarkkaa , sujuvaa ja hemmottelevaa. Etevä historiallinen ote virittää lukijan vastaanottavalle asenteelle ja etevä draamantaju antaa oivan loppusilauksen. (Juha vähäkangas)