Levähtäkäähän vähän
Hiihtelen joella. Aamuaurinko lämmittää. Latu myötäilee rantaviivaa. Tunnin jälkeen pidän tauon. Lähellä tikkaa koputtaa. Vastarannalla näkyy hevosia. Mikään ei häiritse. Hiihtelen takaisin. Talot ovat harvassa. Vastaani tulee mies. Vaihdamme muutaman sanan. Hän toteaa: ”Tämä on kuin paratiisista. Täällä, kun hiihtelee, niin asiat saavat oikeat mittasuhteet. Luonto hoitaa.” Nyökkään.
Luin mielenkiintoisen artikkelin downshiftingistä eli elämän kohtuullistamisesta. Moni on huomannut, että yhteiskunnan asettamat paineet ja vaatimukset koko ajan lisääntyvät. Yhä useampi uupuu. Kiireen keskellä elämän tarkoitus tuntuu häviävän. Näköalat katoavat. Paratiisista ei ole tietoakaan.
Mitä haluan elämältä? Elänkö ihmisen arvoista elämää? Pitäisikö painaa jarrua?
Yhdelle downshifting tarkoitti keskittymistä arkisiin perusasioihin - hyvin nukkumista, rauhassa syömistä ja läheisten seurasta nauttimista. Lisäksi hän oli päättänyt yhdessä miehensä kanssa tehdä töitä vain kohtuullisesti.
Jeesus pysäytti opetuslapsensa, joilla myös tuntui olevan vauhti päällä. Levähtäkäähän vähän. (Mark. 6:31)
