Kirjan kansa

”Minun mielestäni kirja on hyväksyttävä sellaisena kuin sen saa edeltäviltä sukupolvilta, ja tiettyyn pisteeseen asti vauriot ja kulumat heijastavat sen historiaa. Kirjan restauroiminen sellaiseksi kuin se oli valmistuessaan on kunnioituksen puutetta sen historiaa kohtaan”. Näin toteaa työstään vanhojen kirjojen konservointiin erikoistunut Hanna Heath. Jugoslavian sodan aikana kadonnut ikivanha juutalainen kirjoituskokoelma , haggada, joutuu hänen tarkan tutkimuksen kohteeksi. Geraldine Brooks johdattaa lukijaa kirjan historian pyörteisiin, uskonnollisiin kanssakäymisiin katolisten, muslimien ja juutalaisten välillä, erilaisiin ihmiskohtaloihin, kirjan historiaan kautta vuosisatojen ja kaupunkien, Wienin, Venetsian, Tarragonan, Sevillan ja Sarajevon, kautta.

 

Jumalan 10 käskyssä todetaan ” Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla”. Hienoilla ja upeilla miniatyyrimaalauksin kuvitettu hepreankielinen käsikirjoitus kummastuttaa ja ihmetyttää, miten tällainen kirja on säilynyt tähän päivän saakka ja miksi se on tehty ja missä. Lukija singotaan moneen ihmiselämään ja aikakauteen, ne saavat puheenvuoron, jotka ovat tehneet, käyttäneet ja varjelleet sitä. Heidän elämänsä kietoutuu kirjan ympärille, heidän jälkiään, tahroja, hiukkasia, tutkitaan tarkasti laboratorioissa. Nykyisyys, menneisyys, suvaitsevaisuus, fanaattisuus, suvaitsemattomuus, petos, rakkaus, viha vuorottelevat.

 

Geraldine Brooksin kirja on kaunokirjallinen teos, joka ammentaa innoituksensa tositapahtumista. Sen draamankaari on hieno ja luja, se ei jätä kylmäksi, vaan johdattaa lukijaa kirjan ja bibliofiilien, kirjastojen, maailmaan, sen synty-ja käyttöhistoriaan, syvällinen ja mieleenpainuva henkilögalleria tekee lukukokemuksesta pitkäänvaikuttavan ja pohdiskelevan. Menneisyyden maailmojen kuvaaminen tuovat tapahtumat iholle, saavat verta ja lihaa ympärilleen, herättävät uteliaisuuden ja halun nähdä itse kirja. (Juha Vähäkangas)