Kigalin kakkukauppa

Keskiafrikkalaiseen Ruandaan ja sen pääkaupunkiin Kigaliin sijoittuu Gaile Parkinin esikoisromaani. Kirja kertoo kaupunkiin muuttaneesta  tansanialaisesta Angel Tungarazasta ja hänen työstään kakkuleipurina. Hän leipoo mitä mielikuvituksellisimpiä luomuksia. Mutta miten hän saa inspiraation työnäkyynsä? Keskustelemalla asiakkaan kanssa: ”Minäpä käyn panemassa kattilan tulelle, niin voit kertoa tarinasi, kun juomme teetä. Tässä valokuvakansioni, josta voit sillä aikaa katsella kuvia kakuistani”. Hänen luokseen saapuvien asiakkaiden kertomukset muotoutuvat kakkutarinaksi.

 

Asiakkaiden tarinoista muodostuu matka Ruandan menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Asiakkaiden kertomukset kertovat korutonta kuvaa kansanmurhan jälkeisestä ajasta, aids-kuolemista, orvoista, leskistä, isoäideistä, uusista uhkakuvista. Mutta juuri kakkujen kautta Angel yrittää luoda positiivisuutta, valoa ankeuteen. Hän haluaa auttaa kanssakulkijoita olemalla keskustelukumppanina ja kakkuleipurina. Hän leipoo iloon ja suruun, ristiäisiin, firmajuhliin, syntymäpäiväjuhliin ja kaikenlaisiin juhliin. Angel ja hänen miehensä Pius kokevat itsekin paljon vaikeuksia: he huolehtivat viideksi orvoksi jääneestä lapsenlapsestaan, molemmat omat  lapset ovat kuolleet.

 

Kaikkien vaikeuksien keskellä on kuitenkin uskoa, toivoa ja rakkautta. Pimeydessä hohtaa valonpilkahdus, toivonvälähdys. Gaile Parkinin kirjan pääteemana on selviytyminen ja sydämenusko parempaan huomiseen. Gaile Parkinin esikoisromaanista tulee mieleen eittämättä Alexander McCall Smithin romaanit Mma Ramotswesta, hyvällä tavalla. Gaile Parkin kirjoittaa herkästi, asiantuntevasti ja kiinnostavasti. Monikerroksellisuus tarinan eteenpäinviemisessä ja tunnelmanluomisessa on herkullista ja tutustumisenarvoista. (Juha Vähäkangas)