Keskustelua evoluutiosta ja uskosta
Tiistaina 24.11.09 klo 18 Pakkalan salissa, Oulun kaupunginkirjastolla (Kaarlenväylä 3) järjestetään keskustelutilaisuus Evoluutio ja usko tänään.
Samana päivänä tulee kuluneeksi 150 vuotta siitä, kun Charles Darwin julkaisi teoksensa Lajien synty. Illassa keskustellaan ja etsitään vastauksia useisiin kysymyksiin. Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan evoluutiosta? Millainen on kansalaisten evoluutiokäsitys? Voivatko usko ja tiede kohdata samassa ihmisessä? Ovatko kristinusko ja evoluutioteoria toisensa poissulkevia? Onko kirkko luopunut Raamatusta? Mikä on luomiskertomuksen merkitys? Periytyvätkö uskomukset? Haukkaako geenimanipuloija Elämän puusta?
”Jo 1800 ja 1900 – lukujen taitteessa käytiin vilkasta keskustelua Raamatun ja luonnontieteen suhteesta. Aina uudestaan nämä kysymykset kuitenkin nousevat pinnalle. Ehkä jokaisen sukupolven täytyy miettiä nämä kysymykset uudelleen”, pohtii Karjasillan kirkkoherran Juhani Lavanko. Keskustelemaan on kutsuttu geenitutkija, professori Seppo Vainio, tiedeviestinnän tutkija, professori Erkki Karvonen, evoluutiobiologi, tutkija Jonna Kulmuni, ja kirkkoherra Juhani Lavanko Oulusta. Paneeliin osallistuu myös helsinkiläinen Vartija-lehden päätoimittaja, dosentti Leo Näreaho. Keskustelua vetää hiippakuntadekaani Niilo Pesonen Oulun hiippakunnan tuomiokapitulista.
Luterilainen kirkko ei katso evoluutioteorian luonnontieteellisenä selitysmallina olevan ristiriidassa luomisuskon kanssa. Luomisusko on kokonaisvaltainen uskonnollinen tulkinta elämän synnystä, evoluutioteoria totena pidetty luonnontieteellinen selitysmalli lajien kehittymisestä. ”Tällaiselle keskustelulle on selvästi tilausta. Julkista keskustelua käyvät usein tiukasti vain luomisoppiin tai tieteeseen uskovat. Haluamme kysyä onko olemassa tämän lisäksi muita vaihtoehtoja”, sanoo keskustelutilaisuutta järjestämässä oleva Oulun hiippakunnan hiippakuntadekaani Niilo Pesonen. ”Kristillisen uskon kannalta olennaista on usko luomiseen. Sen sijaan siitä, miten tai missä ajassa kaikki tapahtui, voidaan ajatella kirkon sisällä monella tavalla”, hän jatkaa. Keskustelutilaisuuden järjestävät Oulun hiippakunnan tuomiokapituli, Diak Pohjoinen, Oulun diakonissalaitos sekä Oulun ev.-lut. seurakunnat.
Kommentit
Ihminen ja simpanssi eivät ole 99% identtiset
Tiedesivut (18.11.) kertoivat 10000 selkärankaislajin geenien sekvenoinnista ja totesivat "10K-hanke paljastanee outoja yhteyksiä lajien välillä. Samannäköiset eläimet eivät aina kuulu samaan lajiin vaan kehittyivät eri haarakkeissa..."
Koulukirjat väittävät, että ihminen ja simpanssi ovat perimältään 99% identtiset. Tätä virheellistä tietoa on käytetty jostain syystä ihmisarvon vähättelyyn pakollisten opetussuunnitelmien oppimateriaaleissa: ”DNA-hybridisaatio osoittaa vertailtavien lajien sukulaisuuden. Tällaisten tutkimusten perusteella eräät tutkijat ovat puolivakavissaan ehdottaneet, että eläinten luokittelu pitäisi uusia. Ihminen on oikeastaan yksi simpanssilaji." (Elämä, 1997).
Tänään simpanssigenomin wikipedia-sivullakin säilyy evolutionistien äänekkäästä enemmistöstä huolimatta merkintä, että perimän identtisyys ihmisen kanssa on korkeintaan 70%, vaikka unohdettaisiin erilainen organisointi 9 kromosomissa. Luku 99% perustui siihen, että ensin valitaan tökerösti genomin samanlaisin osa eli proteiineja koodaavat geenit - ja unohdetaan loput 95%. Tässä unohdetussa "moska-DNA":ssa on juuri se meta-informaatio, josta lajien suurimmat erot löytyvät. Kuitenkin ihmisellä näyttää olevan yli 500 varsinaista geeniäkin, jotka simpanssilta puuttuvat.
Lajien synnyn ja Charles Darwinin juhlavuoden ehkä raflaavimman otsikon on esittänyt New Scientist -tiedelehden kansi tammikuussa: "Darwin was wrong - Cutting down the tree of life" ("Darwin oli väärässä - elämän puuta kaatamassa"). Lajien synnyssä esitettiin vain yksi kuva, jossa hahmoteltiin juuri gradualistista, tasaisesti muuttuvaa elämän puuta. Nyt tiedämme, ettei biologisen sekvenssi-informaation alkuperää voitukaan selittää puu-mallilla, koska eri proteiinien oletetut kehityspuut osoittautuivat keskenään ristiriitaisiksi. Nyt puhutaan tippaleivästä tai pusikosta. Ongelma selitettiin pois vaakasuoralla geenisiirrolla "naapureille" varsinaisen jälkeläisille tapahtuvan periytymisen sijaan.
Evolutionismi on pakotettu kestävän kehityksen yhteiskunnalliseen iskulauseeseen. Luonnontieteen havainto on tyly: "Sekvenssien häviäminen, mutaatioiden aiheuttama sulaminen, solujen yksinkertaistuminen ja pelkistyminen on yleistä luonnonhistoriassa" (Kurland ym., Science 2006). Luonnon kirjasta taloustieteilijöiden tulisi lukea, että pitää varautua degeneraatioihin, virhekatastrofeihin ja sukupuuttoihin. Evoluutiolla tarkoitetaan yhä useammin devoluutiota.
Pauli Ojala
biokemisti
Helsinki
Hiiren genomi sekventoitiin vuoden 2002 lopulla. Sekä hiirellä että ihmisellä on noin 30 000 geeniä. New Scientist -lehdessä asiasta uutisoitiin: "Mikä on Stuart Littlen ja William Shakespearen välinen ero? Vastaus (karkea arvio): noin 300 geeniä."
Lehden mukaan nämä kaksi genomia ovat hämmästyttävän samankaltaisia: 99%:lla hiiren geeneistä on suora vastine ihmisen geeneissä. Eikö me näin ollen olla paljon läheisempää sukua hiirelle kuin simpanssille? :-)
Kysymys Paulille: Kuinka pitkään ylipäänsä DNA säilyy? MtDNA tutkimuksillahan on haettu yhteyksiä paljolti myös nykyihmisen ja mm. neandertalin ihmisen välillä. Siis kuinka pitkään DNA säilyy ja onko tuollaiset tutkimukset edes mahdollisia?
Osoittakaa, että olette lukeneet Dawkinsin uusimman kirjan (Maailman hienoin esitys) ja kertokaa sen jälkeen, ettette usko evoluutioon. Jos siihen pystytte, nostan hattua...
Täytyypä lukea luo Dawkinsin kirja. Oon ehtinyt tutustua siihen vain ihan pääpiirteittäin. Kysymys omalla kohdalla ei ole niinkään uskosta teorioihin, vaan yleinen mielenkiinto tieteen tutkimustuloksia kohtaan. Näiden eri teorioiden kohdalla täytyy välillä olla agnostikko, vaikka agnostismilla yleensä viitataankin uskonnollisiin väittämiin. Kun mennään aikamäärityksissä miljardeihin, miljooniin ja satoihin tuhansiin vuosiin, ei mielestäni voida aina tieteessäkään saavuttaa täysin varmaa tietoa puolesta ja vastaan.
Adventin kunniaksi toisin tykönne oheisen kuvaajan Lutherin, Kalvinin, Melanktonin, Keplerin, Newtonin jne ja kirkkoisien käsityksissä Anno Mundi 6000 -vuodesta webbiin laittamissani slaideissa. Keskiarvo vuosi 2007, keskihajonta 76 vuotta:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/YEC-contra-OEC.pdf
Lyhyesti sanottuna paruusiasta puhutaan. Tällaista tunnustivat kirkkoisät, uskonpuhdistajat ja tieteenisät:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Second-coming-of-Jesus-Christ.html
Pauli.Ojala@gmail.com
Noin 3,2 miljardin emäsparin genomimme sisältää geenejä, pseudogeenejä, kytkimiä, viruksia ja erilaisia välijaksoja. Geenit ovat rakennusohjeita erilaisille proteiineille, joilla rakennetaan yksilö ja pidetään elimistö toiminnassa. Nämä ohjeet vievät genomista vain noin 1,5% ja meillä on nykyisen tiedon mukaan 23 000 erilaista geeniä. Simpansseilla ei ole sen enempää tai vähempää geenejä kuin meilläkään ja ne ovat kaikenlisäksi 98,5% identtisiä. Miksi siis emme näytä myös identtisiltä?
Noin 3% genomistamme on alueita, jotka säätelevät geenien toimintaa. Ne määräävät milloin, missä ja kuinka paljon kutakin geeniä käytetään ja näiden alueiden ansiosta eri lajien yksilöistä saadaan erinäköisiä, vaikka proteiineja koodaavat alueet olisivatkin identtisiä. Näistä alueista ja niiden toiminnasta kerrotaan lisää molekyylibiologian, genetiikan ja lääketieteellisen genetiikan professori Sean B. Carrollin kirjassa Loputtoman kauniit muodot. Nämä alueet ovat kuulema todella tärkeitä uusien rakenteiden synnyssä. Yksilön ei tarvitse keksiä täysin uusia geenejä esimerkiksi raajojen rakentamiseen evistä. On vain muutettava vanhojen hox-geenien toimintaa kytkimiä muuttamalla. Esimerkiksi seeprakalalla ilmenee samat geenit evissään kuin meillä tetrapodeilla raajoissamme alkionkehityksen aikana. Niitä käytetään vain hieaman eri tavalla. En osaa sanoa montako prosenttia nämä alueet eroavat eri lajien välillä, mutta täältä niitä eroja kannattaa hakea.
Loputtoman kauniit muodot: http://www.terracognita.fi/kirjat/9789525697032.html
Tri-phasic expression of posterior Hox genes during development of pectoral fins in zebrafish: implications for the evolution of vertebrate paired appendages
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18638469?itool=EntrezSystem2.PEntrez....
New Scientist tosiaan julkaisi numeron, jonka kannessa luki rohkeasti ''Darwin was wrong''. Kyseessä ei ollut luonnonvalinta tai lajien yhteiset esi-isät, vaan ilmiö nimeltä horisontaalinen geenien vaihdunta. Nykyään bakteerit harrastavat tätä geenien vaihtelua meidän harmiksemme. Kuvitellaan, että geeni X on ominainen vain bakteerille nimeltä Escherichia coli. Bakteerien DNA ei ole tumassa kuten meillä, vaan yhdessä rinkulassa kromosomissa ja parissa pyöreässä plasmidissa. Eri lajien bakteerit voivat vaihdella näitä plasmideja keskenään, jolloin geeni X voi siirtyä E.colista vaikka Staphylococcus hominikseen. Tuo geeni voi siirtyä myös virusten avulla. Tämän vuoksi geeni X:llä rakennettu sukupuu ei pidä paikkaansa. New scientistin jutun mukaan elämän alkuaikoina tällainen geenien vaihtelu oli yleistä, joten phylogeneettisen puun alaosa menee hieman ristiin ja rastiin. Ei siis mitään ongelmaa evoluutiolle.
Horizontal gene transfer
http://en.wikipedia.org/wiki/Horizontal_gene_transfer
Muistan itse omasta lukion biologian kirjasta tuon jutun, että ihminen olisi kolmas simpanssi. Tämä tuli uudestaan vastaan kun luin Jared Diamondin kirjan Kolmas simpanssi (heh). On käynyt ilmi, että eri lajien gibbonit eroavat geneettisesti enemmän toisistaan kuin ihmiset ja simpanssit. En kyllä tiedä miten tämä luokittelu käytännössä tapahtuisi, mutta ihmettelen todella Ojalan kommenttia, että ihmisarvoa vähätellään, jos meidät luettaisiin yhdeksi simpanssilajiksi. Ojalasta en tiedä, mutta luultavasti suurimmalle osalle meistä ihmisarvo tulee muualta kuin taksonomisesta luokittelusta.
Kolmas simpanssi: http://www.terracognita.fi/kirjat/9789525202922.html
Pseudogeenit ovat geenejä, jotka eivät mutaatioiden takia enään ilmene. Jääkalalla (Chaenocephalus aceratus) ei ole punasoluja veressään tai myoglobiinia lihaksissan ja siksi siltä ei oikein punaista väriä löydy. Evoluutioteorian mukaan jääkalalla on esi-isä, jolla on ollut punasoluja verenkierrossaan. Ei ole mikään ihme miksi löydämme kyseiseltä kalalta rikkinäisiä geeneäjä hemoglobiinin valmistamiseen. Nämä pseudogeenit kertovat jotain meidän omasta historiastamme.
A Genomic Fossil Reveals Key Steps in Hemoglobin Loss by the Antarctic Icefishes
http://mbe.oxfordjournals.org/cgi/content/full/23/11/2008
Me tarvitsemme ravinnostamme c-vitamiinia muiden kädellisten ja marsujen tavoin, koska emme pysty itse valmistamaan sitä. Me pystyisimme syntesisoimaan c-vitamiinia, mutta geeni gulonolactone (L-) oxidase (GULO) nimisen entsyymin valmistamiseen rikki. Yllättäen tämä rikkinäinen geeni muistuttaa eniten simpanssin rikkinäistä geeniä ja samankaltaisuudet vähenevät mitä kauemmaksi phylogeneettistä puuta mennään.
Random nucleotide substitutions in primate nonfunctional gene for L-gulono-gamma-lactone oxidase, the missing enzyme in L-ascorbic acid biosynthesis
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10572964?dopt=Abstract
Comparative Genomics Search for Losses of Long-Established Genes on the Human Lineage
http://www.ploscompbiol.org/article/info:doi/10.1371/journal.pcbi.0030247
Lisää pseudogeeneistä kirjassa Kelposimman valmistus: http://www.terracognita.fi/kirjat/9789525697162.html
8% genomistamme on viruksia. Melko yllättävää! Retrovirukset tartuttavat isäntiään ruiskuttamalla perimänsä solun sisään ja liittmällä perimänsä esimerkiksi ihmisen DNA:han. Tämä jälki periytyy, jos virus tartuttaa ituradan soluja. Näiden jälkien avulla voidaan rakentaa luotettavia sukupuita, koska on todella todella epätodennäköistä, että kaksi henkilöä saati sitten kaksi lajia saisivat viruksen täysin samaan paikkaa genomiaan. Ja taas yllätys yllätys ihmiset jakavat eniten endogeenisiä retroviruksia (ERV) simpanssien kanssa.
Demographic histories of ERV-K in humans, chimpanzees and rhesus monkeys
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17925874?itool=EntrezSystem2.PEntrez....
Endogenous retroviruses and human evolution
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18629260
Isyyden ja muun sukulaisuuden selvittämiseen voidaan käytää SINE ja LINE välijaksoja. Sean B. Carroll kirjoittaa kirjassaan Kelpoisimman valmistus näistä jaksoista ''Tuntomerkit syntyvät roska-DNA-sekvenssin satunnaisista insertiosta geenien lähelle. Erityiset roska-DNA:n palat, niin sanotut LINE-jaksot ja SINE-jaksot, ovat erittäin helpot havaita. Kun SINE ja LINE on asettunut tiettyyn DNA:n kohtaan, sen poistamiseksi ei ole aktiivista mekanismia. Näiden pätkien insertio merkitsee lajin geenin ja sen jälkeen se siirtyy kaikille sitä polveutuville lajeille. Ne ovat geneanalogian täydelliset merkit. Tällaiset insertiot ovat erittäin harvinaisia, joten insertion esiintyminen kahden lajin DNA:ssa samassa paikassa voidaan selittää vain siten, että lajeilla on yhteinen esi-isä.''
Hominidien SINE-palikoihin perustuvan evolutiivisen puun selvittäminen raportoidaan artikkelissa A.-H. Salem et al., Proceedings of the National Academy of Sciences, USA 100 (2003): sivut 12787-12791. Yllättäen näistä palikoista rakennettu sukupuu menee täysin yks yhteen geenien, pseudogeenien ja ERV:iden kanssa.
Hyvä evoluutio-keskustelija,
Pyydän sinua harkitsemaan oheisen adressin allekirjoittamista: http://www.adressit.com/perussanoma
Jos päädyt mukaantuloon adressiin, niin allekirjoitathan mieluummin nimettömänä ja anonyymisti! Oman nimen käytöstä voi seurata vaikeuksia, etenkin jos satut olemaan teologi, luonnontieteilijä tai opettaja.
Protestin herättämää skismaa pahoitellen,
Pauli Ojala
biokemisti "ulkopuolelta leirin"