Kadotetut

Marko Kilven esikoisromaani ” Jäätyneitä ruusuja” sai 2008 Vuoden johtolanka –palkinnon. Uutta rikosromaania on odotettu innokkaasti. Esikoiskirjasta tuttu päähenkilö, Olli Repo, esiintyy keskiössä uudessakin rikosromaanissa. Esikoisromaaniin verrattuna uutuus on luonteeltaan tummemanpuhuvaa.

 

Olli Repo näkee poliisintyössään ihmiselämän kieroutuneisuuden ja hajanaisuuden niin voimakkaana että se vaikuttaa häneen monella arvaamattomalla tavalla: ” hänen tekisi mieli vetää liipasimesta, ampua, aivan sama mitä. Viha on pinnassa, on ollut jo pitkään, patoutuneena isoiksi möykyiksi sisään. Se velloo hänen sisällään ympäriinsä kuohahdellen”. Marko Kilven kuvaus on voimakasta, jopa ristiriitaista, juuri sellaisenaan äärimmäiseen tunneskaalaan hyvinsopivaa. Vaimokin on hylkäämässä miehensä toteamalla syyksi: ” sinun ongelma on se, että et osaa rakastaa. Sellaisen kanssa eläminen on raskasta. Se on niin kuin tuulimylly ilman niitä siipiä. Saa tuulla miten paljon tahansa, mutta mitään ei tapahdu”.

 

Mitä Olli sitten näkee poliisintyössään, se vaikuttaa voimakkaasti. Hän näkee outoa kuolemantapauksia, rakkaudettomuudessa riutuvia, kaltoinkohdeltuja , toivonsamenettäneitä, sairaita mieltymyksiä ja päähänpinttymiä. Hän näkee ja kokee, taistelee ja rimpuilee, suree ja itkee. Rikkinäisyys ja yksinäisyys muuttavat miestä raskaasti, tunne-elämän haaksirikot kuluttavat ja syövyttävät ilon, rauhan ja toivon pois. Mutta aina onneksi elää toivo jostain paremmasta tulevaisuudesta: ” Rakkaus on se höyhenen kevyt orsi, joka pitää lapsen seisaallaan niin, ettei häntä kaada kovinkaan myrskytuuli. Se on juuri se pieni ja hento ote, joka tekee ihmisestä lopulta kokonaisen ja ehjän”.

 

Markon Kilven uusin rikosromaani lunastaa odotukset hyvin. Karu ja tumma analyysi nykyajasta hätkähdyttää: onko maailmamme tosiaan tällainen? (Juha Vähäkangas)

 

Kilpi, Marko: Kadotetut. Gummerus 2009