Hurmion tyttäret

”Pitää kirjoittaa, ja runot, jotka syntyvät, ovat rakkauden ja elämän outoja viittamerkkejä, ajatelkoot ihmiset mitä tahansa. Minä kirjoitan mitä haluan. Ja miten haluan”. Näin toteaa Elina Vaara romaanissa Hurmion tyttäret. Satu Koskimiehen romaanissa uppoudutaan kahden nuoren naisrunoilijan (Katri Vala ja Elina Vaara) sielunmaisemaan, intohimoon runoutta kohtaan, värikkäisiin elämänvaiheisiin ja helsinkiläiseen Tulenkantajat - kulttuuriryhmään. Satu Koskimies toteaakin loppusanoissaan:” Romaania kirjoittaessani loin tositiedon pohjalle maailman, joka on mielikuvituksen mausteilla ryyditetty. Kirjailijan vapaudella päätin: se mikä kerran elettiin, rikastukoon kuvitellusta. Silti uskallan ajatella, että tämä kaikki on saattanutkin tapahtua”.

 

Katri Vala kirjoitti Aurinko laskee -runossaan: ”Mitä siitä, että kuolema tulee! Mitä siitä, että monivärinen ihanuus varisee kuihtuneena maahan. Onhan kukittu kerran!”. Tätä elämänhalua, tätä näyttämisen halua, kirjoittamisen hurmiota , säkenöiviä tunteita , suomalaisen runouden uudistamispyrkimyksiä värittävät Elina Vaaran ja Katri Valan runoilijakuvan muodostumista 1909-1930. Tekstiin oivallisesti sisälletyt runot, kirjeet, lehtiarvostelut avaavat monipuolisesti kuvan, oven ja ymmärryksen. Helsinkiläisen Tulenkantajat –kulttuuriryhmän jäsenistä Valan ja Vaaran lisäksi saavat puheenvuoron myös Olavi Paavolainen, Yrjö Jylhä, Lauri Viljanen ja Mika Waltari.

 

Romaanissa vastataan hyvin kysymyksiin mistä runous syntyy, miksi se on kirjoitettu ja ketä varten se on kirjoitettu. Tekijän innostuneisuus tarttuu lukijaan, romaani herättää positiivisia ajatuksia, taidolla ja rakkaudella kirjoitettu, paljon pohjatyötä tarvinnut romaani tuo 1920-luvun suomalaisen kulttuurimaailman aivan likeelle, eläväksi ja hengittäväksi, virvoittavaksi ja kutsuksi tutustua  säkenöivään runon voimaan. Romaani muistuttaa Hannu Mäkelän Mestari-romaania, mutta on kuitenkin omanlaisensa, hienovireinen, mielenkiintoinen, herkkä ja elämäniloinen kuvaus kahden nuoren runoilijatytön kasvusta arvostetuiksi runouden uudistajiksi. (Juha Vähäkangas)