Millaista musiikkia kristitty kuuntelee?
Terveisiä Qstockista!
Nautin suuresti PMMP:n ja Apulannan keikoista. Täytyy sanoa, että monet biisit kolahtivat niin melodialtaan kuin sanoituksiltaan. Oli esiintyjien joukossa toki yksi sellainenkin bändi, jonka soitannan aikana jouduimme lähtemään vähän kauemmaksi. Tämä bändi oli ruotsalainen Pain. Bändin musiikki oli raskasta heavya ja sanoituksista sai hevin tuskin selvää. Musiikki tuli niin kovaa, että osalle iski kova päänsärky. Hieman kauempaa kuunneltuna Pain kuulostikin sitten jo ihan mukavalta, tosin sanoituksista ei edelleenkään saanut selvää. Kuolema, kurjuus ja tuho nousivat osassa biiseistä esille.
Käveleskellessämme festarialueella muutama henkilö ihmetteli, mitä ihmettä teimme tällaisessa tapahtumassa. Kysymyksiä ja kommentteja sateli. Jutellessa tuntui, että paikalla olostamme tykättiin. Yllättävää kuitenkin oli, että osa pohti sitä, onko kristityn ylipäänsä lupa kuunnella tällaistakin musiikkia. Kysymys kieltämättä hämmensi. Miten niin ei olisi? Eihän musiikki itsessään ole pahaa. Eihän? Onhan Apulannan biisit soineet myös rippikoulun hartauksissa.
Selvitimme kysyjille pitkän pätkän kristillisistä metallifestareista ja musiikkitapahtumista, joissa monet musiikin genret ovat edustettuina. Puhuimme myös siitä kuinka monien paikalla olleiden bändienkin sanoituksissa oli todellista sanomaa, vaikka ne "maallisia" bändejä ovatkin. Maininnan arvoinen oli erityisesti Kotiteollisuus, joka avoimesti on kertonut tekevänsä sanoituksia Raamatun pohjalta.
Mikä sitten tekee musiikista sellaista, että joku voi sanoa sen joko sopivan kristitylle tai sitten ei? Tyyli vai sanoitukset? Soittajien puvut, tummat hiukset ja lävistykset, rintaan maalattu risti alaspäin? Myöntää täytyy, että kuultiin paikalla muutamia biisejä, jotka jotenkin ahdisti. Pääosin kyllä nautin kaikesta musiikista.
Martti Luther on sanonut, että musiikki on ihmiselle annettu Jumalan lahja, josta meillä on lupa nauttia. Musiikki on tunteiden tulkki ja myönnettävä on, että harmaina päivinä raskas heavy saa mielen ahdistukset purkautumaan jo pelkästään musiikkia kuuntelemalla. Toisaalta onnellisina ja iloisina päivinä on mukava kuunnella vaikkapa soulia, perus rockia tai teknoa ja laittaa jalalla koreasti. Joskus tekee mieli laulaa virsiä, joskus taas tekee mieli kuunnella oopperaa. MItä pahaa siis musiikissa on?
Moni sanoi, että biisien sanoitukset kuulostaa hurjilta, mutta että he eivät silleen kuuntele biisien sanoja, vaan tykkää kuunnella enemmän siis itse musiikkia. Onko sitten biisien sanat juuri ne, joiden perusteella arvioida kristitylle sopivaa musiikkia? Gospel tarkoittaa juuri musiikkia, jonka sanoitukset puhuvat Jumalasta ja Jeesuksesta. Mutta eikö silloin myös Apulannan Jumala biisi voisi olla gospelia. Toisaalta Juha Tapion biiseissä, enää harvoin kuulee suoraan laulettavan Jumalasta tai Jeesuksesta. Missä menee oikeasti raja maallisen ja hengellisen musiikin osalta?
No hyvät ihmiset, nyt kiirehdin kuuntelemaan Egotrippiä, jolta muuten juuri ilmestyi Maailmanloppu niminen albumi. Toivon teiltä näkemyksiä ja apua asiaan. Miten määritellä kristitylle sopiva musiikki?
Tässä samalla kun kuivattelen märkää paitaa, niin tuli vilastua vähän koneelta oman musiikkihyllyn kokoelmia. "Heavy" kokoelmasta löytyy mm. Wasp, Lumina Polaris, Judas Priest, Kiss, ACDC, HB, Terapia, Dio ja P.O.D. kaikki sulassa sovussa ja samalla hyllyllä. Niin ja onpas täällä yksi Troublen biisikin (white metallia).
Musiikki on hieno lahja, jonka välityksellä voi jakaa tunteita ja se yhdistää ihmisiä yli kansojen ja ikärajojen. On varmasti aika vaikea määritellä, mikä on kristitylle sopivaa musiikkia ja mikä taas ei. Oliskohan sitten niin, että sanat ovat kuitenkin se ratkaisevin tekijä, jos sopivuutta puntaroidaan? "Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt..."
Itseäni on hiukan askarruttanut ja harmittanutkin, kun seurakunnan järjestämistä musiikkitilaisuuksista ilmoitellaan nuoret aikuiset -otsikon alla. Onko tarkoitus rajata nämä tilaisuudet vain 18-35 -vuotiaille, ja miten tällainen ikäryhmä on määritelty ja onko se tarpeen? Ihmistä ei määrittele ikä, vaan elämäntilanne. Muuten, Qstockiin olivat yli 60-vuotiaatkin tervetulleita ja pääsivätpä sinne vielä ilmaiseksi. Nämä sivustot ovat hyvät, onneksi olkoon! Hienoa, kun toimintaa suunnitellaan erilaisista tarpeista käsin. Malla
Justjepjajoo, linkin takaa näkyy jo aika hyvin, ettei virret oo pelkkää kirkon puupenkistä kasvot vakavana veisattavaa tavaraa (:
Metallimessua odotellaan Ouluun! Kempeleessä sen koin, oli hieno, kerrassaan hieno.
Metallimessu on tarkoitus järjestää myös Oulussa ja toivomme, että se voisi tulla osaksi säännöllistä messuelämää, vaikkapa muutaman kerran vuodessa. Lisäksi POP-messut ovat pian alkamassa. Näiden messujen suunnittelu käynnistyy toden teolla syksyllä ja toivottavasti siitä ei mene kauan kun sitten ensimmäiset messut pyörähtävät käyntiin. Jos sinulla on kiinnostusta tulla mukaan järjestämään ja organisoimaan noita messuja, toivotamme sinut tervetulleeksi ja voit ilmoittautua mukaan jo nyt. Kaipaamme ihmisiä erilaisiin järjestelytehtäviin ja messutehtäviin: esirukoilijoiksi, tekstinlukijoiksi, tilajärjestelyihin, kirkkokahvijärjestelyihin, tekniikkapuolelle (valo, ääni ja videokuva)... Jos sinulla on osaamista ja intoa joihinkin edellä mainittuihin tehtäviin, ei muuta kuin ilmoittaudu mukaana. Tietoa messujen suunnitelusta tulee ensimmäisenä näille sivuille.
Ois kiva jos tuo metallimessu ois Karjasillan kirkossa, sehän on kuitenkin suht iso ja kaikilta paikoilta näkee eteen... toisin ku Tuomiokirkossa, jossa penkkejä on siellä täällä ja kulman takana...
Lutherin kerrotaan myös sanoneen, että musiikki on Jumalan sanan jälkeen voimallisin ihmissielun liikuttaja. Siksi ei ole yhdentekevää, millaista musiikkia kuuntelemme. J. S. Bachin mukaan hyvä musiikki on Jumalalle kunniaksi ja ihmissielulle rakennukseksi.
...Pain ei ole heavya vaan industrial metallia. Ja varsin kevyttä mainstreamkamaa.
En nyt tiedä, vastaanko kysymykseen edes liipaten, mutta jotenkin on semmoinen mielikuva, että jos kertoo kuuntelevansa virsiä tai edes mainitsemaasi Juha Tapioa, saa otsaansa "uskovainen"-leiman, vaikka mieluummin puhuisin itsestäni vain kristittynä (meinasin kirjoittaa normikristittynä, mutta määritteleppä se...) Edelmannkin osaa tulkita virsiä tosi kauniisti mun mielestä, joskus vaan tekee sitäkin mieli kuunnella, vaan kohdattu on sekin, ettei kaikki sitä ymmärrä. Tullee olo, että eroaa liikaa laumasta... ja jyskyttelee sitten salaa kuulokkeilla :D