taivaspaikka
Voiko taivaaseen päästä, jos ei ole ikinä kuullut kristinuskosta?
Se ei ole ihmisen oma syy, jos hän ei ole koskaan kuullut kristinuskosta. Jumala näkee tuon ihmisen elämän kuitenkin, ja voi varmasti ottaa hänet luokseen taivaaseen. Näin uskoisin. Eihän pieni vauvakaan järjellisesti uskosta mitään tiedä, mutta kuollessaan varmasti voi päästä Jumalan luokse.
Hei, ja sitten toinen jatkokysymys vielä. Mitä sitten tarkoittaa tämä Raamatun kohta: "Sillä kaikki, jotka ILMAN LAKIA ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia HUKKUVAT, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;" (Room 2:12)?
Mä ajattelin myös alkaa kyselemään!
ja entäs jos on tehny tietämättään syntiä?
Me tehdään paljon syntiä tietämättämme. Sen takia esim. Luther halusi pois rippikäytännöstä, jossa on pakko luetella papille kakki tehdyt synnit. Ihmisen on mahdotonta tiedostaa kaikkia rikkomuksiaan. Synnintunnustuksessa pyydetään anteeksi myös kaikkea sitä, mitä tietämättään rikkoo.
Japs, en mä ainakaan voisi sanoa perheelle jonka vauva on kuollut ennen kuin ehdittiin kastaa, että se ei voi päästä taivaaseen. Kyllä Jumalan täytyy nähdä tällaisen teologian ohi! Mä en voi uskoa, että hyvä Jumala olisi niin mustavalkoinen, että se ei ottaisi menehtynyttä vastasyntynyttä luokseen vain sillä perusteella, että sitä ei olla ehditty kastaa.
Jeesus kastettiin vasta aikuisena. Eikö sillä ois ollut saumaa päästä taivaaseen aiemmin:)
Toki asiasta voi olla montaa mieltä, ja sille ei mitään voi. Mutta meidän pappien pitäisi ainakin opetuksessa sitoutua tunnustuskirjoihin, jotka puhuvat kastamattomien lapsien kohtalosta aiemmin mainitsemallani tavalla.
Mäkin haluan työntää lusikkani tähän :) Kaste on liitto ihmisen ja Jumalan välillä. Ei se kuitenkaan estä Jumalaa pelastamasta kenet tahtoo.
SuperNanna, voiko Jeesuksen kastetta verrata mitenkään meidän aikaamme? Jeesushan kastettiin Johanneksen kasteella, eikä kasteella Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Tuosta tulikin mieleen, miksi muuten kastetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen? Ja miksi esim. apostolien teoissa sanotaan 2:38: "Pietari vastasi: Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen ,jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksai Pyhän Hengen." Kastoivatko apostolit sitten Jeesuksen nimeen, vaikka Jeesus oli käskenyt kastaa Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?
Me kastamme Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen yksinkertaisesti siksi, että se on Jeesuksen käsky Matteuksen evankeliumissa "Jeesus sanoo: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minut opetuslapsikseni, kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa."
Jeesuksen omalla kasteella oli läsnä kolminaisuus, tästä osoituksena Isän ääni taivaasta "Tämä on minun Poikani" ja Pyhän Hengen laskeutuminen kyyhkysen muodossa Jeesuksen päälle.
Vielä vähän lisää :-)
Sekä juutalaisuus että kreikkalaiset uskonnot tunsivat monenlaisia kultillisia puhdistusmenoja. Juutalaisuuteen kääntyneet kastettiin proselyyttikasteella, joka tarkoitti kääntymisen kastetta.
Kristillisen kasteen juuret ovat Johanneksen kastekäytännössä.
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen oppilaat jatkoivat Johanneksen käytäntöä kastaa kääntyneet. Mutta nyt kääntyminen piti sisällään eettisen mielenmuutoksen lisäksi uskon siihen, että Jeesus on ylösnoussut Messias. Siksi varhaisen kastekaavan mukaan kaste suoritettiin "Kristuksen nimeen", millä tarkoitettiin, että kyse on Kristukseen viittaavasta kasteesta erotuksena muista kasteista ja puhdistusmenoista.
Ja kun tässä ihan innostuu teologisoimaan niin eihän tästä tule loppua, joten jatketaan vielä hieman :-)
Upotuskaste vai valelukaste?
Ut:ssa ei kerrota, millä tavalla kaste suoritettiin. Todennäköisesti pyrittiin kastamaan upottamalla, mutta mikäli se ei ollut mahdollista, pelkkä vedellä valelu riitti. Ensimmäiset kasteohjeet annetaan Didakhessa (n. v.100). Sen mukaan kaste tulisi suorittaa "juoksevassa vedessä" eli joessa tai lähteessä, mutta jos se ei ole mahdollista, valellaan vettä päähän kolme kertaa (Did 7:1-3). Tästä voisi sanoa, että luterilainen kastekäytäntö noudattaa hyvin varhaiskristillistä perinnettä.
Taustalukemista varhaiskritillisistä käytännöistä kiinnostuneille.
Lainaus wikistä: Didakhe (muinaiskreikaksi Διδαχή, "Opetus") eli Apostolien opetus tai Kahdentoista apostolin opetus (Διδαχὴ τῶν δώδεκα ἀποστόλων) on nimitys varhaiskristilliselle tutkielmalle, joka sisältää ohjeita kristillisille yhteisöille. Se on kirjoitettu noin vuosien 50-160 välisenä aikana.
Japs kirjoitti:
Hei, ja sitten toinen jatkokysymys vielä. Mitä sitten tarkoittaa tämä Raamatun kohta: "Sillä kaikki, jotka ILMAN LAKIA ovat syntiä tehneet, ne myös ilman lakia HUKKUVAT, ja kaikki, jotka lain alaisina ovat syntiä tehneet, ne lain mukaan tuomitaan;" (Room 2:12)?
Raamattua on hyvä lukea aina hiukan pidemmälle ja vastaus voi löytyä niin kuin naps vaan. Jatkan siis hiukan lainausta:
Paavali puhuu luvussa 2 Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Ydinkohtana tai luvun skopuksena (tähtäyksenä tai tarkoituksena) on korostaa jakeen 11 mukaan: "Jumala ei tee eroa ihmisten välillä", olipa kyseessä juutalainen tai kreikkalainen. Kukaan ei välty viimeiseltä tuomiolta. Toisaalta pelastusta ei ole sidottu (Mooseksen lain) noudattamiseen, koska kukaan ei voi koskaan täyttää lakia. Siksi vain yhteys Kristukseen pelastaa (Room. 3:9-). Kristinuskossa moraali ja pelastus on erotettu toisistaan. Pelastuminen perustuu yksinomaan Jumalan armoon. Sitä tämä kohta korostaa.
Lisäksi Paavali korostaa, että moraali ei synny vain kirjoitetusta laista, vaan siitä, että ihmisen omassatunnossa kuuluu Jumalan ääni, joka velvoittaa oikeaan toimintaan. Luoja on kirjannut lakinsa ihmisen järkeen. Omantunnon ääni velvoittaa oikeaan toimintaan.
Paavali jatkaa:
"Ei Jumala hyväksy vanhurskaiksi niitä, jotka vain kuulevat lain sanoja, vaan vanhurskaiksi julistetaan ne, jotka myös noudattavat lakia. Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omantuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. Tämä tulee näkyviin sinä päivänä, jona Jumala minun julistamani evankeliumin mukaisesti tuo ihmisten sisimmätkin salaisuudet Kristuksen Jeesuksen tuomittavaksi."
Kristillisen etiikan mukaan ihmisen toiminnan tavoitteena on lähimmäisen hädän ja tarpeiden kohtaaminen; tärkeintä ei ole pelkkä normien noudattaminen. Kristillinen etiikka korostaa jokaisen ihmisen luovuttamatonta arvoa ja oikeutta vapauteen. Jeesuksen opettama kultainen sääntö on sopusoinnussa etiikan universaalisuusperiaatteen kanssa tai oikeammin sen ainoa perusta: Kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.
Tämä edellä oleva Roomalaiskirjeen kohta nostaa muuten hienosti esille luterilaisen perusajatuksen yleisestä moraalitajusta. Mutta tästä jatkan sitten ja kun ja jos teitä kiinnostaa :-) It´s good to be lutheran ;-)
Miten sitten on perisynnin laita? Tarkoittaako se sitä, että synnit periytyvät? Onko vastasyntynyt syntinen? Miten kaste vaikuttaa tähän?
Ihanteet ja todellisuus ovat usein ristiriidassa arkielämässä, myös kristityn elämässä. Moraalisesti erinomaista ihmistä ei ole olemassakaan, vaan käytännössä myös ihanteita korostavien kristittyjenkin motiivit sekoittuvat ja hyvistä aikeista huolimatta seurauksena voi olla moraalisesti kestämättömiä ratkaisuja.
Kristinuskon mukaan tämä johtuu synnin todellisuudesta: ihminen ikään kuin on pahan verkossa, kykenemätön tekemään sitä hyvää mitä tahtoisi.
Perisynti eli alkusynti ilmenee, paitsi Jumalan tahdon vastaisina ja muita ihmisiä loukkaavina pahoina tekoina, myös hyvän tekemättä jättämisenä.
Kristinusko korostaa ihmisen kykenemättömyyttä elää Luojansa yhteydessä ja toteuttaa hänen tahtoaan, toimia eettisesti oikein. Lähimmäistään hän ei kykene rakastamaan siten kuin sydämessään ja järjessään oikeaksi tuntee. Pyhä Henki vaikuttaa Jumala-suhteen syntymisessä ja ihmisen elämän sisällön muuttumisessa.
Kaste on armonväline, joka reaalisesti yhdistää ihmisen kolmiyhteiseen Jumalaan. Jumala armo on olemukseltaan salattu todellisuus. Se ikään kuin vuodatetaan kastettavaan lapseen kaste hetkessä. Tuosta hetkestä alkaen Pyhä Henki tekee salattua työtään lapsessa. Näin kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapauttaa ihmisen perisynnistä.
Luterilaisuuden keskeinen ajatus on, että kristitty pysyy koko elämänsä ajan samanaikaisesti syntisenä ja kuitenkin täysin vanhurskautettuna. Siksi myös kristityn elämää vaivaavat samat kiusaukset, lankeemukset, itsekeskeisyys, ahneus jne. kuin ketä tahansa ihmistä. Kastettuna meidät on kuitenkin kutsuttu Jumalan lapsiksi ja siksi meillä on aina lupa, vaikka kuinka syvästi langenneena, nojata Jumalan rakkauteen. Ja tämä rakkaus saa meidät toteuttamaan sitä tarkoitusta, jota varten ihminen luotiin: rakastamaan Jumalaa ja lähimmäistään.
En ole opiskellut teologiaa, mutta tässä tulee jotain.
Tuohon kysymyksen vastaukseen on pakko todeta, että olen täsmälleen samaa mieltä siitä, että Jumala voi ottaa ihmisen, joka ei ole kuullut kristinuskosta, taivaaseen. Eri asia on kokonaan, tapahtuuko niin oikeasti.
Jos lähdettäisiin olettamuksesta, että tällainen ihminen automaationa pääsee taivaaseen, koska kristinuskosta kuulematta jättäminen ei ole oma vika, niin sitten mennään hieman hakoteille. Silloinhan meidän kannattaisi edottomasti olla levittämättä kristinuskoa, koska mitä vähemmän sitä levitetään, sitä enemmän on ihmisiä, jotka eivät sitä kuule, ja he näin automaationa pelastuvat. Toisin sanoen: evankeliumin täydellinen kuolettaminen pelastaisi kaikki (tulevat) ihmiset iankaikkiseen elämään Jumalan luokse.
Jos taas mietitään kysymystä siitä, minkälainen sydämen tila ihmisellä on suhteessa Jumalaan kuollessaan, voidaan päästä lähemmäksi oikeaa vastausta. Tarvitseeko tietty sydämen tila ihmisen tietoisuutta kristinuskosta? Nähdäkseni ei välttämättä. Täytyy muistaa, että käytännössä ihminen pelastuu, jos tämä ei kiellä Kristusta. Kieltäisikö ei-kuullut ihminen Kristuksen, jos hän hänestä kuulisi? Entä joku toinen vastaavassa tilanteessa oleva ihminen? Jumala yksin tietää, ja luulisinkin siis, että jotkut otetaan, jotkut jätetään.
Tähän liittyen uskonkin, että kaikkina aikoina pätee Raamatun sana: "Nyt kysyn: eivätkö he ehkä ole kuulleetkaan siitä? Varmasti ovat: - Heidän äänensä on kaikunut kaikkialle, heidän sanansa maan ääriin asti" (Room 10:18) sekä myös: "Ei se ole puhetta, ei sanoja, ei ääntä jonka voisi korvin kuulla. Kuitenkin se kaikuu kaikkialla, maanpiirin yli merten ääriin." (Ps 19:4-5) Olen ymmärtänyt niin, että salatulla tavalla Jumala levittää evankeliumin kaikille luoduille. Ei siis voi mennä ohi korvien. Voisi olla jopa niin, että Jumala ihmisten kautta julistaa evankeliumia jotakunkin prosentin verran, ja sitten tekee muilla keinoilla (salatulla tavalla) loput 99%, ja ehkä näin siksi, koska emme aina keskity oleelliseen.
Lopputuloksena esittäisin: Kaikki kuulevat kristinuskosta. Jos ei ihmisten kautta, niin Jumalan kautta salatusti. Ja merkitystä on sillä, onko ihmisen sydän valmis vastaanottamaan Kristuksen (ts. onko ihminen valmis hylkäämään syntisen minänsä). Tämä pätee myös niitä kohtaan, jotka eivät ole Kristuksesta toisilta ihmisiltä kuulleet. Jumala tekee kaiken työn sydämen valmistamiseksi. Ihminen taas perisyntisenä tekee kaiken työn estääkseen tämän. Tämän sydämessä tapahtuvan kädenväännön takia emme pysty toisista ihmisistä sanomaan mitään. Hyvä jos aina itsestämmekään. Jumala tietää.
Juudas: "Kaste on liitto ihmisen ja Jumalan välillä."
... hetkinen, haluatko selventää, missä tällainen kerrotaan Raamatussa? Itse henkilökohtaisesti en ole nähnyt siellä tuollaista opetusta. Kyllä se pikemminkin taitaa olla se henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen, joka on liittona ihminen ja Jumalan välillä; ei mikään maallinen rituaali.
ᅟ
ᅟ
Juudas: "Ei se kuitenkaan estä Jumalaa pelastamasta kenet tahtoo."
... ööh, tämähän on kohtuullisen "universalistinen" väite sanoihin. Mikäli Jumala pelastaa kenet tahtoo, niin silloinhan kaikki ihmiset pelastuisivat [1. Tim. 2:3-4] jakeiden mukaisesti, ellei Raamattu sitten valehtele ja Jumala ei halua pelastaa kaikkia ihmisiä. Eiköhän ihmisen pelastumattomuus ole kuitenkin kiinni siitä, ettei ihminen välttämättä halua pelastua,eli ottaa vastaan sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta, joka pelastaisi hänet.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Ut:ssa ei kerrota, millä tavalla kaste suoritettiin."
... itseasiassa kerrotaan. Jo itsessään termi "kastaa", joka siis on suomennettu huonosti, sillä Kreikan kielessä tämä "kastaminen" itsessään tarkoittaa upottamista (Baptizo). Kreikan UT käyttää kaste sanasta sanoja "bapto"," baptisma" sekä "baptizo" eli kastaa upottamalla. Sanan baptidzoo merkityksestä: "Strongsin sanakirja: 907. baptidzoo baptizo bap-tid’-zo;; to immerse, submerge; to make overwhelmed (i.e. fully wet); used only (in the N.T.) of ceremonial ablution, especially (technically) of the ordinance of Christian baptism:—Baptist, baptize, wash to immerse = upottaa, kastaa upottamalla. submerge = sukeltaa, upota, vajota.
Online Bible dictionary: 907 baptidzoo baptizo bap-tid’-zo: baptize wash , baptist, baptized
to dip repeatedly, to immerse, to submerge (of vessels sunk)
to cleanse by dipping or submerging, to wash, to make clean with water, to wash one’s self, bathe
to overwhelm
Babtidzoo sanan merkityksestä osoittaa meille myös Kreikkalainen runoilija ja lääkäri Nicander, joka eli n. 200 eKr.. Nicander antoi reseptin etikkaliemessä valmistetuista vihanneksista. Nicanderin mukaan vihannekset tulee ensin upottaa kiehuvaan veteen ja sen jälkeen upottaa etikkaan.
"Not to be confused with 911, bapto. The clearest example that shows the meaning of baptizo is a text from the Greek poet and physician Nicander, who lived about 200 B.C. It is a recipe for making pickles and is helpful because it uses both words. Nicander says that in order to make a pickle, the vegetable should first be ‘dipped’ (bapto) into boiling water and then ‘baptised’ (baptizo) in the vinegar solution. Both verbs concern the immersing of vegetables in a solution. But the first is temporary. The second, the act of baptising the vegetable, produces a permanent change. When used in the New Testament, this word more often refers to our union and identification with Christ than to our water baptism. e.g. #Mr 16:16. ‘He that believes and is baptised shall be saved’. Christ is saying that mere intellectual assent is not enough. There must be a union with him, a real change, like the vegetable to the pickle! (Bible Study Magazine, James Montgomery Boice, May 1989). "
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Tästä voisi sanoa, että luterilainen kastekäytäntö noudattaa hyvin varhaiskristillistä perinnettä. "
... ei itseasiassa noudata. Didakhee:han nimenomaan sanoo, että kyseinen "valelu" tapa on toissijainen, jota pyritään käyttämään vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli upottaminen ei ole mahdollista ja Suomessa upottaminen on kyllä mahdollista. Kyseinen "valelu" on siis poikkeus, ei suinkaan sääntö. Lisäksi jätät ilmeisesti tietoisesti siteeraamatta ko. Didakheen jakeiden loppuosan [Didakee 7:4], joka kuuluu seuraavasti; "Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta" Kastettavalle osoitettu käsky paastota ennen toimitusta sulkee sylilapsikasteen automaattisesti pois. Sylilapsihan ei a) toimi annetun käskyn perusteella b) ilmeisesti paastoa muutenkaan. Olisi suotavaa edes pyrkiä kehittämään jonkinlainen viittaus lähetyskastekäytännön suurempaan osuuteen suoritetuista kasteista tai johonkin vastaavaan selitykseen. Tällaisen haasteen ohittaminen vähentää luottamusta laajemmankin esityksen suhteen.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Kristinusko korostaa ihmisen kykenemättömyyttä elää Luojansa yhteydessä ja toteuttaa hänen tahtoaan, toimia eettisesti oikein. Lähimmäistään hän ei kykene rakastamaan siten kuin sydämessään ja järjessään oikeaksi tuntee."
... kirjoituksessasi tarkoitit varmaan, että Kristinusko korostaa ihmisen epäHALUKKUUTTA elää Luojansa yhteydessä. Mikäli ihminen olisi kykenemätön elämään, niin silloin automaattisesti ihmisen vastuulta putoisi pohja pois, sillä eihän ihminen voi olla vastuussa muusta kuin niistä asioista, mihin itse voi vaikuttaa. Mikäli ihminen tekisi syntiä hänestä riippumattomista syistä (perisynti), niin eihän ihminen silloin voisi olla millään rationaalisella & oikeudenmukaisella tavalla vastuussa synnin harjoittamisesta, koska silloin ihminen tekisi syntiä joka tapauksessa, halusi tehdä sitä tai ei. Näin ollen ihminen oikeastaan olisikin synnin uhri, eikä mikään synnin harjoittaja tai Jumalan tahtoa vastaan kapinoiva syntinen.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Kaste on armonväline, joka reaalisesti yhdistää ihmisen kolmiyhteiseen Jumalaan ... Se ikään kuin vuodatetaan kastettavaan lapseen kaste hetkessä ... Näin kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapauttaa ihmisen perisynnistä."
... ja tällainen opinkappale on mainittu missä päin Raamattua? Ei Raamattu ole missään kohdin sanonut, että joku maallinen kaste olisi jokin "armoväline", eikä se myöskään ole missään kohdin sanonut, että ko. maallisen rituaalin välityksellä armo saataisiin, syntien anteeksisaamisesta puhumattakaan ... pikemminkin Raamatussa korostetaan armon lahjoittamista/vastaanottamista & syntien anteeksiantamista henkilökohtaisen USKON välityksellä, joka myös yhdistää ihmisen Jumalaan.
Sir JoN kirjoitti:
"... ei itseasiassa noudata. Didakhee:han nimenomaan sanoo, että kyseinen "valelu" tapa on toissijainen, jota pyritään käyttämään vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli upottaminen ei ole mahdollista ja Suomessa upottaminen on kyllä mahdollista. Kyseinen "valelu" on siis poikkeus, ei suinkaan sääntö. Lisäksi jätät ilmeisesti tietoisesti siteeraamatta ko. Didakheen jakeiden loppuosan [Didakee 7:4], joka kuuluu seuraavasti; "Ennen kastetta paastotkoot kastaja ja kastettava sekä jotkut muut lisäksi, jos on mahdollista. Kastettavan käske paastota päivä tai kaksi ennen toimitusta" Kastettavalle osoitettu käsky paastota ennen toimitusta sulkee sylilapsikasteen automaattisesti pois. Sylilapsihan ei a) toimi annetun käskyn perusteella b) ilmeisesti paastoa muutenkaan. Olisi suotavaa edes pyrkiä kehittämään jonkinlainen viittaus lähetyskastekäytännön suurempaan osuuteen suoritetuista kasteista tai johonkin vastaavaan selitykseen. Tällaisen haasteen ohittaminen vähentää luottamusta laajemmankin esityksen suhteen."
Et ollenkaan osoita didakheen (eli Apostolien opetuksen) kohtaa, jossa sanotaan, että valelu olisi poikkeus. Niin kuin se ei varhaiskirkon aikana ollutkaan. Kasteelle tuotiin niin aikuiset, lapset kuin vauvatkin. Tuo jälkimmäinen siteeraamasi kohta kirjasta ei millään tavalla poissulje lasten ja vauvojen kastamista. Nimenomaan valmistautumisen kasteelle (paastoamisen) hoiti vanhempi lapsen puolesta. Lähinnä tuo ohje on uudelle aikuiselle jäsenelle, joka näin valmistautui kasteelle. Uppotamisaltaita tai vastaavia upotuskasteeseen soveltuvia luonnonpaikkoja ei ollut varhaiskirkon aikana käytettävissä kaikkialla. Kotona kastamisen seurauksena valelukaste on meillä edelleen yleisin. Luterilaisessa kirkossa on ollut ja on edelleen ollut mahdollista kastaa myös upottamalla. Käytännön syistä ja kotikasteiden yleistyessä on tietty luonnollista käyttää valelukastetta. Tärkeää on tiedostaa, ettei tärkeintä ollut muoto vaan se mitä kasteessa tapahtuu. Sana yhtyneenä veteen muodostavat tuon näkyvän sakramentin, joka on merkkinä liitosta Jumalan kanssa.
Tässä vielä Didakheen kohta (Did. 7:1-3), joka siis toteaa, että pyrittiin kastamaan upottamalla, mutta mikäli se ei ollut mahdollista, pelkkä vedellä valelu riitti. Alkuperäisen ohjeen mukaan kaste tuli suorittaa "juoksevassa vedessä" eli joessa tai lähteessä (tässä mielessä esim. lampi, järvi tai upotusallas ei vastaa alkuperäistä ohjetta) JA SITTEN JATKETAAN mikäli se ei ole mahdollista, valellaan vettä päähän kolme kertaa. Sir Jon olet oikealla suunnalla kun viittaat käytäntöön, mutta mikään poikkeus se ei ollut tuolloin eikä ole nytkään. Kovin harvalla löytyy joki tai lähde kotoa.
Kimble: "Kaste on armonväline, joka reaalisesti yhdistää ihmisen kolmiyhteiseen Jumalaan ... Se ikään kuin vuodatetaan kastettavaan lapseen kaste hetkessä ... Näin kaste vaikuttaa syntien anteeksiantamuksen, vapauttaa ihmisen perisynnistä."
Sir JoN kirjoitti:
"... ja tällainen opinkappale on mainittu missä päin Raamattua? Ei Raamattu ole missään kohdin sanonut, että joku maallinen kaste olisi jokin "armoväline", eikä se myöskään ole missään kohdin sanonut, että ko. maallisen rituaalin välityksellä armo saataisiin, syntien anteeksisaamisesta puhumattakaan ... pikemminkin Raamatussa korostetaan armon lahjoittamista/vastaanottamista & syntien anteeksiantamista henkilökohtaisen USKON välityksellä, joka myös yhdistää ihmisen Jumalaan."
----
Kaste ei ole maallinen, jos se on Kristuksen asettama: "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." TÄMÄ ON KASTEEN PERUSTA ja näissä sanoissa on Jumalan käsky, jota ei tarvitse epäillä. Kaste on jumalallista, sellaista, jota ihmiset eivät ole miettimisellään keksineet.
Kastetta ei tule ajatella esimerkiksi uuteen punaiseen pukuun pukeutumisena. On vaarallisesta pitää kastetta pelkkänä ulkonaisena asiana ja sanoa, että tästä ulkonaisesta asiasta ei ole muka hyötyä. Mutta kuitenkin Jumalan san ja käsky on se, joka asettaa, perustaa ja vahvistaa kasteen. Jumalan nimeen kastaminen ei olekaan kasteen saamista ihmiseltä, vaan Jumalalta. Kastaja on tässä vain välikäsi. Meidät niin helposti johdatetaan katsomaan vain ulkomuotoa. Silloin me ajaudumme Jumalan teoista omiin tekoihimme.
On totta, että kaste ja usko liittyvät toisiinsa. Uskossa otetaan vastaan ne lahjat, jotka Jumala kasteessa lahjoittaa. Usko ei tee kastetta tyhjäksi ja päin vastoin. "Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu". Tämä on käsitettävä yksinkertaisesti kasteen voimaksi, vaikutukseksi, hyödyksi. Ketään ei kasteta tullakseen ruhtinaaksi, vaan niin kuin sanat kuuluvat tullakseen pelastetuksi.
Sitten kohtia Raamatusta: Room. 6. Vaikka Raamattu ei puhu varsinaisesti perisynnistä, se nousee sieltä. Toinen kohta, joka tulee mieleen on Tit. 3:3-7.
Sir JoN kirjoitti
"Babtidzoo sanan merkityksestä osoittaa meille myös Kreikkalainen runoilija ja lääkäri Nicander, joka eli n. 200 eKr.. Nicander antoi reseptin etikkaliemessä valmistetuista vihanneksista. Nicanderin mukaan vihannekset tulee ensin upottaa kiehuvaan veteen ja sen jälkeen upottaa etikkaan."
----
:-D Ehkä tässä auttaa paremmin kreikan kielen sanakirja ja kielioppi sekä kreikankielinen UT. Semantiikka on aina semantiikkaa. Käännöksissä menetetään usein alkuperäinen tarkoitus. Pari esimerkkiä hauskasta sanaleikistä tuli mieleen: Voita ei mikään voita. Haen lakkaa satamasta kun lakkaa satamasta.
Mulla ei oo noi kirjat nyt tässä hollilla, joten palaan asiaan.
Kiitos Sir JoN terävistä ja hyvistä kommenteista ja näkökohdista. Jatketaan tutkailua yhdessä :-)
Kimble: "Et ollenkaan osoita didakheen (eli Apostolien opetuksen) kohtaa, jossa sanotaan, että valelu olisi poikkeus. Niin kuin se ei varhaiskirkon aikana ollutkaan."
... no eikös siinä selvästi sanota, että jos niitä muita mainittuja ei ole, niin sitten vasta "valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Ja niin, mitä varhaiskirkkoon tulee, niin lapsikasteen traditio syrjäytti tuon Raamatullisen upotuskasteen joskus toisella vuosisadalla, ja sitten kun Rooman valtion omaksui kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli "katekumenaattikin" lakkasi. Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in kirja "Kirkkohistorian ensimmäinen osa" (hyvin mahdollisesti löytyy lainattavaksi, ainakin Helsingin Teologisesta Tiedekunnasta).
Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) selostetaan:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen ... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla. .. ...Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto (vuodet 311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä, lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi, joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ... ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä (aspersio)."
Edellä esittämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus pitää todennäköisenä, että alkuaan apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli perustettu "katekumenaattejakin" eli kastekouluja kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi. Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Kasteelle tuotiin niin aikuiset, lapset kuin vauvatkin."
... turhaa spekulointia. Raamatussa tuotiin niitä ihmisiä kasteelle, jotka olivat jo uskossa ja vastaanottaneet evankeliumin, iästä siellä ei varsinaisesti puhuta mitään. Tässä yhteydessä vauvojen tuominen kasteelle on hyvin kyseenalaista. Uudessa testamentissa uskominen liittyy jonkin tietyn asian ymmärtämiseen. Kun Paavali väittää uskon tulevan kuulemisesta, eikö hänen väitteestään heijastu se ennakko-olettamus, että kuuleva ihminen ymmärtää, mitä hänelle julistetaan? Paavali ei tunne käsitystä epämääräisen äänen kuulemisesta syntyvästä ymmärryksestä, mikä käy hyvin ilmi hänen kommenteistaan korinttolaisten kielilläpuhumisesitysten suhteen. On päivän selvää, että vastasyntynyt lapsi ei ymmärrä hänelle julistettua evankeliumia, mikä Paavalin mukaan on edellytys uskon syntymiselle. Usko puolestaan on edellytys uudestisyntymiselle, mikä käy ilmi erittäin selvästi Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta. "Joka uskoo…joka ei usko…"
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Nimenomaan valmistautumisen kasteelle (paastoamisen) hoiti vanhempi lapsen puolesta."
... tämä on oiva esimerkki kirjoitusten tarkoituksellisesta vääristelystä, sillä paastoamiskäsky nimenomaan annettiin kastettavalle (ja kastajalle), ei hänen vanhemmilleen, sukulaisilleen yms. Mikäli kyseisen käskyn voi "ulkoistaa" jollekin muulle, niin mitä muita, mm. Raamatullisia käskyjä voimme nakittaa muille ihmisille?
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Sana yhtyneenä veteen muodostavat tuon näkyvän sakramentin, joka on merkkinä liitosta Jumalan kanssa."
... edelleen mistä kohdin Raamattua tällainen opetus voidaan todentaa? Raamattu ei ole koskaan opettanut, että kaste olisi "merkkinä liitosta" Jumalan kanssa ... vaan edelleen, kyseinen merkki on henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. Tuollainen mainitsemasi opetus on Raamatun ulkopuolista traditiota.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Uskossa otetaan vastaan ne lahjat, jotka Jumala kasteessa lahjoittaa."
... Raamatussa ei puhuta mistään "kasteessa lahjoitetuista lahjoista", vaan ainoastaan mikäli joitakin "lahjoja" lahjoitetaan, mm. armolahjat, nämä saatiin henkilökohtaisen uskon kautta. Uskossa otetaan siis vastaan lahjat, kuin myös uskon johdosta ne lahjat lahjoitetaan.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Ketään ei kasteta tullakseen ruhtinaaksi, vaan niin kuin sanat kuuluvat tullakseen pelastetuksi. "
... tarkoitatko tässä nyt, että pelastetuksi tullaan kasteen kautta? Vain uskon kautta tullaan pelastetuksi ja kaste kuvaa tätä tapahtumaa jäljestäpäin. Kasteelle tullaan jo pelastuneina, ei koskaan pelastuakseen ... uskosta osattomia ei edes saanut kastaa, vain uudestisyntyneitä sai. Kasteella ei ole mitään tekemistä ihmisen pelastuksen kanssa, sillä pelastus on yksin armosta, ei "ex opere operato". Oppi pelastuksesta vesikasteen välittämän armon kautta on verrattavissa johonkin valkoiseen magiaa ja okkultismiin. Silloin siinä tavoitellaan pelastusta lain tekojen kautta. Lisäksi jos mm. Paavali olisi uskonut vesikasteessa saatavaan pelastukseen, ei hän olisi kiittänyt Jumalaa siitä, ettei Kristus lähettänyt häntä kastamaan vaan julistamaan evankeliumia.
Sir JoN kirjoitti:
"... no eikös siinä selvästi sanota, että jos niitä muita mainittuja ei ole, niin sitten vasta "valele päähän kolmesti vettä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen." Ja niin, mitä varhaiskirkkoon tulee, niin lapsikasteen traditio syrjäytti tuon Raamatullisen upotuskasteen joskus toisella vuosisadalla, ja sitten kun Rooman valtion omaksui kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli "katekumenaattikin" lakkasi. Kastekäsitysten ja käytännön muutoksia selostaa mainiosti luterilais-protestanttinen Christensen-Göransson:in kirja "Kirkkohistorian ensimmäinen osa" (hyvin mahdollisesti löytyy lainattavaksi, ainakin Helsingin Teologisesta Tiedekunnasta). Edellä esittämäni lyhyt kirkkohistorian lainaus pitää todennäköisenä, että alkuaan apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli perustettu "katekumenaattejakin" eli kastekouluja kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta periytynyt kääntymisen ja uskomisen kaste-ehto säilyi. Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
----
Kysymyksessä miten kaste tulee toimittaa ja ketkä tulee kastaa, emme löydä Raamatun pohjalta emmekä kirkon varhaisimpien kirjoitusten pohjalta mitään yksiselitteistä vastausta käytäntöjä oli siis erilaisia. Christensen-Göranssonin kirja ja sen tukeutuminen pelkästään esimerkiksi Justinos Martyyriin ei ole riittävä peruste hylätä esimerkiksi kirkkoisien Irenauksen ja Origeneen näkemyksiä. Kirjassa on lisäksi useita sellaisia ristiriitaisia kysymyksiä herättäviä asioita, joiden käsittely täällä ei ole mielekästä. Kannattaa ehkä tutustua moniin muihinkin tutkijoihin ja kirkkohistorioitsijoihin ja ennen kaikkea kirkkoisien kirjoituksiin.
Tässä kysymyksessä voimme luottaa kirkon traditioon ja kirkkoisien opetukseen. Niin kuin aikaisemmin totesin, kasteen merkitys on kasteen muotoa tärkeämpää. Tärkeää on kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen niin kuin Jeesus itse käskee. Kastenäkemyksessä on eroja samaan tapaan kuin esimerkiksi ehtoolliskäsityksessä. Tässä asiassa kuitenkin katolinen, ortodoksinen, luterilainen ja anglikaaninen kirkko ovat samalla linjalla. Vapaissa suunnissa kastenäkemyksiäkin on edelleen erilaisia. Olisi hyvä tutustua vanhimpien kirkkokuntien opetukseen eikä lukea pelkkää kirkkohistorian tutkijoita.
Turhaa spekulointia on myös väittää, ettei lapsia olisi kastettu jo kristikunnan varhaisimmista ajoista (siis alkuseurakunnan ajoista asti). Näin tehtiin. Kirkossa on käytössä molemmat muodot lapsi- ja aikuiskaste. Me voimme suorittaa myös upotuskasteen, mutta yleisempi on valelukaste, jota käytäntönä on aivan turha arvostella. Se on meille pätevä.
Yleisesti on todettava, että kristinuskon syntyvaiheessa ylösnousemususko oli kaiken keskusta. Paavali ja monet hänet seuraajansa odottivat Kristuksen paluuta vielä omana elinaikanaan, mitään pitkälle tähtääviä johtopäätöksiä tai oppeja teologian ja käytännön osalta ei tuohon aikaan laadittu. Vasta myöhemmin 100 luvun jälkeen, kun erilaiset opit ja muodot nousivat ”kirjavassa” määrin esille, nousi tärkeäksi selkiyttää yhteistä uskoa siihen liittyviä käytäntöjä ja oppeja ja näin taistella myös harhaoppeja vastaan.
Mitä tulee opettamiseen tai kasteelle valmistautumiseen, niin noudatamme tässäkin Jeesuksen antamaa järjestystä. ”kastakaa ja opettakaa”. Katekumenaatti on säilynyt kirkossa koko sen olemassaolon ajan. Sen merkitys on entisestään kasvanut myös nykypäivänä. Pääosin kasteopetus tapahtuu rippikoulussa. Lapsina kastetuille sitä annetaan heidän täytettyään 15. Aikuisille, joita ei ole kastettu, sitä annetaan ennen kastetta. Didakheen kohta paastoamisesta voitaisiin tietysti miettiä tarkemmin ylipäänsä paaston merkityksen kautta. Tarkoittaako se sitten ruokapaastoa vai mitä. Paastoamiseen kuului tärkeimpänä osana rukous. Vanhempien tehtävänä oli rukoilla kastetun puolesta. Noudatetaanko tätä paastokäskyä tarkkaan ottaen myös vapaissa suunnissakaan? Joka tapauksessa Raamatussa tällaista paastoamisen ja kasteen liittämistä ei ole. On edelleen vain yksi selkeä käsky: ”tehkää kaikki kansat opetuslapsikseni…kastakaa ja opettakaa.” Opettaminen on tärkeä ja kun siis lapsi kastetaan, kyse on myös vanhempien kuuliaisuuden ilmauksesta Kristus-sanomalle. Vanhemmat yhdessä kummien kanssa lupaavat tehdä parhaansa kasvattaakseen lapsensa uskoon.
Kimble kirjoitti:
"Sana yhtyneenä veteen muodostavat tuon näkyvän sakramentin, joka on merkkinä liitosta Jumalan kanssa."
Sir JoN kirjoitti:
”.. edelleen mistä kohdin Raamattua tällainen opetus voidaan todentaa? Raamattu ei ole koskaan opettanut, että kaste olisi "merkkinä liitosta" Jumalan kanssa ... vaan edelleen, kyseinen merkki on henkilökohtainen usko Jeesukseen Kristukseen. Tuollainen mainitsemasi opetus on Raamatun ulkopuolista traditiota.”
----
Jeesuksen oma sana on tässä paras edelleen: ”Tehkää kaikki kansat minun opetuslapikseni, kastakaa ja opettakaa. Katso minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Tämä Jeesuksen oma käsky kertoo meille 1) kaste ei ole ihmisen teko niin kuin uskokaan ei ole ihmisen omaa aikaansaannosta. Olemme yksinomaan Jumalan armon varassa 2) Kaste on näkyvä ja ulkoinen merkki siitä, kenelle me kuulumme. Riittinä se symboloi jatkuvaa Kristuksen yhteydessä elämistä samalla tavalla kuin ehtoollinen. Kaste on yksi tärkeä lenkki pelastustapahtumien sarjassa. Ulkoisena merkkinä se kertoo, että me kuulumme Kristukselle. Samalla se on myös merkki seurakuntayhteydestä. Kastettuina me kuulumme Jumalan perheväen yhteyteen. 3) Jos Jeesuksen lupaus olla kastetun kanssa elämän loppuun asti ei ole merkki liitosta, niin mikä sitten. Liittoajatteluun kuuluu olennaisena osana juuri Jumalan läsnäolon lupaus, niin kuin Vanhasta testamentistakin voimme lukea.
Raamatun ulkopuolisesta opetuksesta ei siis ole kysymys :-)
Kimble kirjoitti:
"Uskossa otetaan vastaan ne lahjat, jotka Jumala kasteessa lahjoittaa."
Sir JoN kirjoitti:
"... Raamatussa ei puhuta mistään "kasteessa lahjoitetuista lahjoista", vaan ainoastaan mikäli joitakin "lahjoja" lahjoitetaan, mm. armolahjat, nämä saatiin henkilökohtaisen uskon kautta. Uskossa otetaan siis vastaan lahjat, kuin myös uskon johdosta ne lahjat lahjoitetaan."
----
Tärkein lahja, joka kasteessa saadaan, on edelleen Jumalan läsnäolon lupaus. Kasteessa Jumala solmii kastetun kanssa ikuisen liiton. Kastettuna hän saa koko elämänsä ajan luottaa Taivaallisen Isän rakkauteen. Jumala ei hylkää. Tämä läsnäolo toteutuu Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki synnyttää ja ylläpitää uskon. Jos lapsi saa kasvaa uskossa, hänessä alkavat näkyä myös hengen hedelmät ts. Pyhä Henki vaikuttaa ihmisessä konkreettisesti muuttaen ihmistä. Jotta tämä hengen hedelmien kasvu olisi mahdollista, tarvitaan siis opetusta tai paremminkin kristillistä kasvatusta. Uskon syntymisestä voisi toki puhua tässä enemmänkin, mutta jätän sen toiseen kertaan. Kun sanoin, että lahjat otetaan uskossa vastaan, se tarkoittaa juuri tätä Pyhän Hengen työtä kastetussa ja sitä kautta myös armolahjoja, joita Henki jakaa.
Muuten 1. Korinttolaiskirjeessä luvussa 12 ei sanota, että armolahjat lahjoitetaan henkilökohtaisen uskon kautta. Usko itsessään on lahja, jonka Pyhä Henki synnyttää. Tästä vääränlaisesta tavasta kuvata armolahjoja "armolahjat saatiin henkilökohtaisen uskon kautta" moni kokee suurta hämmenystä. Se asettaa ihmiset helposti mittailemaan oman ja toisen uskon määrää. Usein se myös vääristää opetusta armolahjoista. Väärillä perusteilla myös armolahjoja arvotetaan, vaikka Paavali sanoo: Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi." Lisäksi Paavali sanoo jakeessa 13: "Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, me kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä." Juuri tämä yhteys Kristuksen ruumiiseen ja Kristukseen korostuu Paavalilla. Tästä yhteydestä tai lahjasta syntyvät ja seuraavat kaikki muu. Lue luku 12 huolella.
Kimble kirjoitti:
"Ketään ei kasteta tullakseen ruhtinaaksi, vaan niin kuin sanat kuuluvat tullakseen pelastetuksi. "
Sir JoN kirjoitti:
"... tarkoitatko tässä nyt, että pelastetuksi tullaan kasteen kautta? Vain uskon kautta tullaan pelastetuksi ja kaste kuvaa tätä tapahtumaa jäljestäpäin. Kasteelle tullaan jo pelastuneina, ei koskaan pelastuakseen ... uskosta osattomia ei edes saanut kastaa, vain uudestisyntyneitä sai. Kasteella ei ole mitään tekemistä ihmisen pelastuksen kanssa, sillä pelastus on yksin armosta, ei "ex opere operato". Oppi pelastuksesta vesikasteen välittämän armon kautta on verrattavissa johonkin valkoiseen magiaa ja okkultismiin. Silloin siinä tavoitellaan pelastusta lain tekojen kautta. Lisäksi jos mm. Paavali olisi uskonut vesikasteessa saatavaan pelastukseen, ei hän olisi kiittänyt Jumalaa siitä, ettei Kristus lähettänyt häntä kastamaan vaan julistamaan evankeliumia."
----
Emme me usko automaattiseen pelastukseen kasteen kautta, vaikka näin väärin yleensä ajatellaan. Kirkko ei ole koskaan opettanutkaan siihen suuntaan. Siksi voisi olla joskus hedelmällistä lukea vaikkapa luterilaisen kirkon tunnuskirjat tai Lutherin näkemyksiä. Kirkkoisät opettavat myös asiasta selkeästi. Tuo magiaan vertaaminen on kyllä näin uskonpuhdistuksen kirkossa täysin tarpeetonta provosointia. Suositan lukemiseksi edelleen Lutherin hienoja teoksia ja kirkkomme tunnustuskirjoja. Lukekaa myös katolisen ja ortodoksisen kirkon opit. Minusta tosin tuntuu, että kaikenlainen taikausko nostaa turhankin kanssa maailmassa nykyään päätä esim. wiccalaisuus. Ymmärrän tietysti myös sen, että kristinusko ei asetu aina järjellä koettavaksi. Onneksi ei, koska missä sitten Jumala olisi :-)
Isossa katekismuksessa Luther opettaa selkeästi, että kaste jää käyttämättömäksi ja hyödyttömäksi pääomaksi, ellei Jumalan Henki saa synnyttää uskoa. Aivan kuten Luojana myös Lunastajana Jumala on rakkaudessaan ja armossaan tuhlaavainen. Hän tarjoaa ilmaiseksi iankaikkista elämää suurelle kastettujen ihmisten joukolle. Lukemattomat ihmiset elävät kuitenkin piittaamatta saamastaan äärettömän kalliista pelastuksen lahjasta.
Kaste on erittäin voimakas ja tehokas armonväline, joka reaalisesti yhdistää ihmisen kolmiyhteiseen Jumalaan. Jumalan armo on olemukseltaan salattu todellisuus. Se ikään kuin vuodatetaan kastettavaan lapseen. Kastehetkestä alkaen Pyhä Henki tekee salattua työtään kastetussa. Kirkkoisä Augustinus sanoo: ”Sanomme, että Pyhä Henki asuu kastetussa lapsessa, vaikkakaan hän ei tiedä sitä.”
Kristillinen kirkko on aina pitänyt kastetta todellisena Jumalan armon tekona, sakramenttina. Mutta kirkko ei ole koskaan opettanut kasteen armoon perustuvaa hengellistä velttoutta tai väärää varmuutta. Luther muistuttaa päivittäisestä kasteen muistamisesta Paavalin mukaisesti: ”Meissä oleva vanha ihminen on jokapäiväisessä katumuksessa ja parannuksessa upotettava ja sen tilalle pitää joka päivä tulla esiin ja nousta uusi ihminen.”
Se, että sinut on kastettu merkitsee armovalintaa. Jeesus itse sanoo: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh.15:16). Kastettu on kutsuttu Jumalan lapseksi ja Kristuksen omaksi. Hänellä on aina lupa, vaikka kuinka syvästi langenneenakin nojata Jumalan läsnäolon lupaukseen ja uskollisuuteen ja vedota kasteeseen: ”Kristus sinä valitsit minut”. Uskoa ei voi kukaan puristaa itsestään, siksi tällainen rukous on varma Pyhän Hengen läsnäolon merkki. Juuri läsnä oleva Jumala vaikuttaa turvautumisen kasteessa tarjottuun armoon. ”Olen kastettu – olen siis pelastettu, olen Jeesuksen Kristuksen oma.” Tämän toteava on oivaltanut olennaisimman kristillisestä uskosta. Kyse on siis mitä puhtaimmillaan Lutherin oivalluksesta: ihminen pelastuu yksin armosta, ei tekojensa tähden- Tule siksi, mikä jo kasteesi perusteella olet! Se on tärkeä kehotus.
Minusta tuntuu, että puhe henkilökohtaisesta uskosta ja jatkuva armolahjojen korostaminen tekee enemmän hallaa "yksin armosta" -ajattelulle kuin kaste. Kasteessa ihminen näet kiinnittyy Jumalaan armoon ei omaan uskoonsa ;-). Onhan nimittäin niin, että uskokin tulee armosta Jumalalta, Pyhän Hengen välityksellä.
Onpas pitkiä vastauksia täällä. Nyt olisi tolle Ibook:lle käyttöä :-)
On historiallinen fakta, että varhaisina vuosisatoina kasteeseen suhtauduttiin hyvin vakavasti. Ketä tahansa ei kastettu. Kastelle valmistautuvia aikuisia opetettiin ja heidän kääntymyksensä vilpittömyyttä koeteltiin. Ylipäätään vain kristittyjen vanhempien lapsia voitiin kastaa. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtauskonto kasteelle tulemisen kriteerit alenivat. Keisarin käännyttyä suuret massa tungeksivat kirkkoon. Me elämme jo 300-luvulla muotoutuneessa perinteessä. Historian rattaita ei voida kääntää takaisin.
Mielestäni on aivan oikein, että lapsia, että ketään ei torjuta. Jokainen lapsi, joka tuodaan kasteelle pitää kastaa, ilman että peräänkuulutetaan lapsen vanhempien uskon aitoutta. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että ennen kastetta tulisi keskustella myös kristillisen kasvatuksen merkityksestä.
Ajattelen, että lapsikaste osoittaa parhaiten kasteen armoluonteen. Jeesus kutsuu ihmisen omakseen jo ennen kuin ihminen on itse edes häntä kaivannut. Jumalan armo voidaan ottaa vastaan vain passiivisesti, ilman että vastaanottaja tekee yhtään mitään. Pyhä Henki vaikuttaa lapsessa jo ennen kuin hän voi Hengen työstä mitään ymmärtää. Me kaikkihan synnymme perisynnin alaisuuteen ja olemme taipuvaisia pahaan. Mitä pikimmiten meidät yhdistetään Kristukseen, sen parempi!
Kastekysymys ei ole irrallaan mistään kristinuskoon liittyvästä. Pelkkä kasteen tutkiminen ei auta ymmärtämään sen merkitystä. Kristillinen ihmiskäsitys, se mitä Raamattu sanoo ihmisestä, mutta myös Pyhästä Hengestä, uskosta, seurakunnasta, ehtoollisesta, pelastuksesta, armosta, kaikki tämä kuuluu yhteen. Tunnustuskirjojen lukeminen kyllä auttaa tässä asiassa, mutta on tuosta historiastakin hyötyä ;-).
Tuo alkuperäinen kysymys kyllä kiinnostaa edelleen. Tietysti voi ajatella niin, että viimeistä tuomiota ei tapahdukaan ennen kuin kaikki ovat kuulleet Kristuksesta. Pelastus on kuitenkin viime kädessä aina yksin Jumalan kädessä. Jumala pelastaa kenet tahtoo.
Historiahemmo :-) hauska nickname.
Kimble: "Tärkeää on kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen niin kuin Jeesus itse käskee."
... tämä pointtisi on sikäli mielenkiintoinen, sillä Jeesuksen opetuslapset ja Apostolit itse eivät noudattaneet tällaista käskyä, vaan kastoivat Jeesuksen Kristuksen nimeen. Selvää onkin, että kun vain kymmenen päivää ehti (Luukkaan tekstien mukaan) kulua lähetyskäskyn antamispäivän ja helluntain välissä, ja Pietari ei silti helluntaipäivänä tiennyt Matteuksen evankeliumin nykyisen tekstin mukaisesta kastekäskystä mitään, tämä käsky ei tällaisenaan voi olla Herran suusta lähtenyt. Eihän Pietari voinut kymmenessä päivässä unohtaa Herramme selvää käskyä. Hän sen sijaan käski kääntyneiden kastattaa itsensä "Jeesuksen Kristuksen nimeen" [Apt.2:38]. Mitä siis tulee "Isän, Pojan ja Pyhän Hengen" nimeen kastamiseen, on merkille pantavaa, ettei missään muuallakaan Uuden testamentin kirjoituksissa esiinny viittaustakaan tämän kaavan mukaiseen kastekäytäntöön.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "niin noudatamme tässäkin Jeesuksen antamaa järjestystä. ”kastakaa ja opettakaa”.
... itseasiassa mainitsemasi järjestys on väärä, joka juontaa juurensa virheelliseen Suomenkieliseen Raamatun käännökseen, sillä mm. KJV selvästi sanoo, että; "Go ye therefore, and teach all nations, baptizing them in the name of the Father, and of the Son, and of the Holy Ghost:" ... lisäksi Raamatusta käy selvästi ilmi Kristuksen kehotus, että kun tuli tehdä opetuslapsia, tarkoitettiin sillä ensin evankeliumin saarnaamista ja sitten niiden kastamista, jotka olivat tulleet uskoon. Ja uskoon tulleita sitten alettiin opettamaan pitämään kaikki minkä Jeesus sanassaan käskee. Kirjoittaahan Paavalikin, ettei Jeesus lähettänyt häntä kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan ja sitten ne, jotka ottivat Jumalan sanan vastaan, kastettiin. Raamatussa ei mainita ainuttakaan henkilöä, joka olisi saanut kasteen muttei olisi ollut uskossa, vaan jokainen kasteelle menijä oli henkilökohtaisessa uskossa Jeesukseen Kristukseen.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "... ei ole riittävä peruste hylätä esimerkiksi kirkkoisien Irenauksen ja Origeneen näkemyksiä ... Turhaa spekulointia on myös väittää, ettei lapsia olisi kastettu jo kristikunnan varhaisimmista ajoista (siis alkuseurakunnan ajoista asti). Näin tehtiin."
Ensinnäkin, Ireanus eli vuosina 140-202 ja Origines 185-254. Sylilasten kastamisesta taas ei vielä Justinuksen ajalta ole selviä todisteita, tapa ei ilmeisestikään silloin vielä ollut käytössä. Justinuksen ajan jälkeiset kirkkoisät, Irenaeus, Origenes ja Augustinus (ja monet muutkin) sen sijaan jo selvästi todistavat pienten lasten kastamisen olevan yleistymässä heidän aikanaan. He jopa uskoivat tavan periytyneen apostoleilta ja kykenevän ilmeisesti uudesti synnyttämään myös sylilapset.
Toiseksi, niin Origenekselle omistettu lause pienten lasten kasteen apostoleilta periytymisestä puuttuu alkukielisestä kreikkalaisesta tekstistä. Se esiintyy vain latinankielisessä käännöksessä.
"Origeneelle omistettu lause kirkon tavasta kastaa lapsia puuttuu alkukielisestä tekstistä. Se esiintyy ainoastaan latinankielisessä käännöksessä. Hieronymus ja Rufinus, jotka käänsivät Origeneen kirjoituksia latinaksi, tunnustivat itse tehneensä lisäyksiä tähän tekstiin", -Yksi kaste, Juhani Lehmuskoski, sivu 127.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Tämä Jeesuksen oma käsky kertoo meille 1) kaste ei ole ihmisen teko niin kuin uskokaan ei ole ihmisen omaa aikaansaannosta".
... haluatko selventää, missä kohdin kyseistä Jeesuksen käskyä sanotaan, ettei kaste ole ihmisen teko? Itse en näe sellaista opetusta kyseisissä jakeissa. Itseasiassa Jeesushan nimenomaan valtuutti opetuslapset kastamaan, aivan fyysisesti kastamaan, tulevia opetuslapsia ... tässä kontekstissa, kaste ainakin on ihmisen teko, kohtuullisen selvästi. Itseasiassa ihminen ei ole kasteessa pelkkä passiivinen objekti vaan myös aktiivinen subjekti. Hän kävelee veteen, antaa kastaa itsensä ja kävelee vedestä pois. Ihminen antaa kastaa itsensä ja ottaa kasteen (tekijä eli subjekti), mutta hänet myös kastetaan, jolloin toinen ihminen on kastaja ja ihminen teon kohde. (teon kohde eli objekti)
ᅟ
ᅟ
Kimble: "2) Kaste on näkyvä ja ulkoinen merkki siitä, kenelle me kuulumme. ".
... kyllä, tosin kyseisestä merkistä ei ole mitään hyötyä ilman omaa henkilökohtaista uskoa (niin kuin ei ympärileikkauksestakaan ollut), jonka tulisi edeltää tätä mainittua merkkiä.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Kaste on yksi tärkeä lenkki pelastustapahtumien sarjassa. ".
... tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa, sillä kasteella ei ole varsinaisesti mitään tekemistä ihmisen pelastuksen kanssa, vaan kaste on ulkoisena merkkinä kyseisestä pelastavasta uskosta. Mikäli mielestäsi kaste on "yksi tärkeä lenkki", niin voiko ihminen sitten pelastua ilman kastetta? Miten käy sellaisen uskovan, jota ei koskaan kasteta?
Oletetaan, että joku tulee uskoon sanan kuulemisen kautta. Hänestä näkyy Hengen hyvä hedelmä ja hän vaeltaa kauan uskovaisena ennen kuolemaansa. Hän ei ota kuitenkaan kastetta vedessä, koska ei tiedä, mikä on oikea tapa kastaa. Pelastuuko tämä uskovainen vai jääkö hän pelastuksen ulkopuolelle? Jos sanot, että hän pelastuu, niin mikä kaste pelasti hänet vai pelastiko hänet pelkkä usko ilman kastetta? Jos pelkkä usko riittää pelastamaan sielun ilman kastetta, niin mihin perustat opin pelastuksesta kasteen kautta?
Ainoa ratkaisu asiaan on se, että Jumala kastaa Pyhässä Hengessä Kristukseen ja Kristuksen ruumiin jäseneksi ne, jotka uskovat ja syntyvät uudesti ylhäältä sillä hetkellä, kun kääntyvät, muuttavat mielensä ja ottavat vastaan Jumalan armon. Kaikki tämä tapahtuu Jumalan vaikuttaman uskon kautta ja on Jumalan tekoa niissä, jotka uskovat. Jos voit nyt hyväksyä tämän ainoan Raamatullisen pelastuksen kasteen ja elää sen voimassa kuolemaan tai Herran tuloon asti, on sinulla yhteys Hengessä muiden samalla tavalla uskovien kanssa.
Jos et ota kantaa siihen, pelastuuko kasteesta osaton uskovainen vai ei, vaan jätät sen asian Jumalan päätettäväksi, niin ilmaiset sillä oppisi epävarmuuden. Jos olet varma opistasi, tulee sinun pysyä ehdottomasti sanojesi takana ja väittää, että vain luonnollisessa vedessä kastetut ihmiset voivat saavuttaa pelastuksen uuden liiton aikakaudella. Jos yksikin ihminen pelastuu pelkän uskon perusteella ilman kastetta, on se osoitus siitä, että opissa on aukkoja. Aukot tekevät periaatteessa mahdolliseksi sen, että jokainen uskovainen pelastuu ilman kastetta. Samalla romuttuu koko kasteoppisi ja uskomusjärjestelmäsi perustus. Joudut miettimään uudestaan suhdetta hengelliseen yhteisöösi, joka opettaa väärin Jumalan sanaa.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Kasteessa Jumala solmii kastetun kanssa ikuisen liiton ... Se, että sinut on kastettu merkitsee armovalintaa ... Kastettu on kutsuttu Jumalan lapseksi ja Kristuksen omaksi ... Juuri läsnä oleva Jumala vaikuttaa turvautumisen kasteessa tarjottuun armoon."
... edelleen nämä ovat kauniita sanoja, mutta missä tämä mainitaan Raamatussa? Missä kohdin Raamattua mainitaan, että Jumala tekee liiton ihmisen kanssa, hänen maallisessa vesikasteessaan? Tai että kaste merkitsee "armovalintaa"? Tai että kaste on kutsu, eikä Evankeliumi? Tai että kasteessa tarjotaan armoa?
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Siksi voisi olla joskus hedelmällistä lukea vaikkapa luterilaisen kirkon tunnuskirjat tai Lutherin näkemyksiä."
... Lutherin teologiassa usko Jeesuksen tekemään vanhurskauden tekoon ei riitä tuomaan pelastusta vaan sen lisäksi uskovaisen on otettava kaste. Ilman kastetta ei kukaan voi pelastua ja olla kristitty, jos Lutheria ja tunnustuskirjoja on uskominen:
ᅟ
ᅟ
"Olemme nyt käyneet lävitse yhteisen kristillisen opin kolme pääkohtaa. Niiden lisäksi on vielä puhuttava kahdesta sakramentistamme, jotka Kristus on asettanut ja joiden sisältö on myös opetettava ainakin lyhyesti ja helppotajuisesti kaikille kristityille, koska ilman niitä kukaan ei voi olla kristitty."
"Lisäksi meille on annettu vakava ja ankara käsky suostua kastettaviksi, sillä muutoin emme voi pelastua." (Iso Katekismus, Neljäs osa, Kaste." http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4osa.html)
"Kasteesta seurakuntamme opettavat, että se on välttämätön pelastukseen ja että Jumalan armo annetaan kasteen välityksellä." (Augsburgin uskontunnustus, IX Kaste. http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/augstunn.html)
ᅟ
ᅟ
Pelkkä usko Jeesuksen vanhurskauden tekoon ja evankeliumiin ei siis ketään hyödytä, jos hylätään sakramentti ja kasteen "välittämä armo". Kastetta edeltävä usko muuttuu pelastavaksi uskoksi vasta sitten, kun uskova saa kasteessa "luvatun Pyhän Hengen". Näin vain kaste välittää "pelastavaa armoa" ja sitä edeltävä usko ei vanhurskauttamiseen ja pelastukseen ilman kastetta mitään hyödytä. Kaste on ehdottoman välttämätön pelastukseen ... tämä siis Lutherin tulkinnan ja väärän opin mukaan.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Jeesus itse sanoo: ”Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh.15:16)"
... Tässä kohdassa Jeesus puhuu Apostoleille: Herra valitsi kaksitoista apostolia ja asetti heidät, että nämä tuottaisivat hyvää hedelmää. Jeesus ei opettanut tässä mitään yleistä valinnan periaatetta, vaikka hänen sanojaan sillä tavalla mm. kalvinistisissa piireissä tulkitaan. Vaikka näitä Jeesuksen sanoja sovellettaisiin yleisiin valintaperusteisiin, eivät ne kumoa muuta sanan opetusta, missä edellytetään ihmisen osuus valituksi tulemisen ehtona.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "vaikka kuinka syvästi langenneenakin nojata Jumalan läsnäolon lupaukseen ja uskollisuuteen ja vedota kasteeseen: ”Kristus sinä valitsit minut”."
... tosin Raamatussa Jeesus Kristus ei valinnut ketään minkään maallisen kasteen perusteella, vaan henkilökohtaisen uskon. Nyt tässä aletaan jo lipsumaan eisegeesin virtoihin. Kristuksen valinta perustuu Evankeliumin vastaanottamiseen, ei kasteen.
ᅟ
ᅟ
Kimble: ”Olen kastettu – olen siis pelastettu, olen Jeesuksen Kristuksen oma.” Tämän toteava on oivaltanut olennaisimman kristillisestä uskosta.
... tässä olet kyllä valitettavasti väärässä. Se, että ihminen on kastettu, ei millään muotoa tarkoita sitä, että hän olisi pelastettu tai Jeesuksen Kristuksen oma, ellei kyseinen henkilö omaa henkilökohtaista uskoa Jeesukseen Kristukseen. Silloin kun ihminen omaa henkilökohtaisen uskon, hän on pelastettu ja Jeesuksen Kristuksen oma, vaikka ei olisi saanutkaan kastetta. Tuo yllä mainittu lausahdus käytännössä siis korvaa uskon jollakin maallisella rituaalilla, jonka kautta (ex opere operato) ihminen on pelastunut.
ᅟ
ᅟ
Kimble: "Kasteessa ihminen näet kiinnittyy Jumalaan armoon ei omaan uskoonsa ;-). Onhan nimittäin niin, että uskokin tulee armosta Jumalalta, Pyhän Hengen välityksellä."
... nyt taas unohdat sen tosiasian, ettei Raamattu edelleenkään puhu mistään "kasteessa saadusta armosta", kuin myös Raamattu tekee hyvin selväksi sen, ettei ihminen voi ilman omaa uskoa pelastua, vaan myös oma henkilökohtainen usko tarvitaan pelastukseen. Lisäksi kyllä, usko tulee Jumalan armosta, Pyhän Hengen välityksellä, tosin usko tulee vain niille, jotka sitä Jumalalta pyytävät. Tämä on edellytys uudestisyntymiselle ja se voi tapahtua missä ja milloin vain, kunhan vain sydän kääntyy sielun hädässä Jumalan puoleen ja huutaa avuksi Herran nimeä. [Apt 2:21; Psa 50:15; 102:14-23.] Voimme ilmaista asian vielä siten, että Jumala vaikuttaa kaikissa kutsutuissa Jumalan sanan vastaanottamisen, mutta päätös vastaanottamisesta ja sen myötä myös vastuu on yksin ihmisellä. Jumala antaa, mutta ottaako ihminen vastaan? Se ratkaisee sielun kohtalon uskoontulon päätteeksi etsikon hetkellä ja vielä senkin jälkeen, sillä Jeesuksen seuraaminen ja Jumalan palveleminen ovat vapaaehtoista eivätkä pakollista. [1Piet 5:1-4; 1Kor 9:16,17.]
Miksi lapsi sitten kastetaan, jos lapsi voi ilman järjellistä uskoa päästä Jumalan luokse? Vai pääsekö vain kastettu lapsi Jumalan luokse? Vai kenties kaikki lapset?