Syntien anteeksianto ristinkuoleman kautta
Jos olen käsittänyt asian oikein, kristinusko perustuu tarinalle, jonka mukaan Jumala antoi ainokaisen poikansa veriuhrina itse itselleen, jotta tämä omalla verellään lunastaisi ihmisten synnit. Kuten ristisymbolikin osoittaa, kyseessä on kristinuskon keskeisin ydin.
Puuttumatta siihen, miten omituista logiikkaa (puhumattakaan sairaasta isä-poika-suhteesta) tällainen tarina noudattaa, haluaisin kysyä, miksi tämä keskeisin ydin on yleensä sivussa puhuttaessa uskosta?
Jutellessani kristinuskoa noudattavien ihmisten kanssa olen huomannut, että useimmille kristityille keskeistä kristinuskossa on armo, pohjaton Jumalan armo; armo on listattu myös tämän sivuston faktaosiossa ensimmäiseksi avainsanaksi. Tärkeää on se, että Jumalaan voi turvata, että hän hyväksyy ihmisen sellaisena kuin hän on. Syntien anteeksianto jumalallisen veriuhrin kautta ei tunnu olevan kristityille kovin keskeistä - eräs tuttu kristitty jopa sanoi, että tärkeintä on se, mitä Jeesus eläessään sanoi ja mitä hän teki, ja mitä siitä voi oppia, eikä se, miten hän kuoli.
Mutta jos ristinkuolema jää tällä tavoin sivuun, ja "usko" tarkoittaa jonkinlaista luottamusta siihen, että joku korkeampi, hyvä voima auttaa ja pelastaa, ja on armollinen, niin mikä sitten tekee kristinuskosta erityisen verrattuna vaikkapa muinaissuomalaisten jumaluuksien palvontaan?
Mikä ylipäätään on kristittyjen ja seurakuntien suhde ristinkuolemaan nykyisin, vai palvotaanko kirkoissa jotain epämääräistä hyvää jumalaa?
Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus ovat kristinuskon keskipiste. Jumala vanhassa liitossa sääti, että syntiä seuraa aina kuolema. Vanhassa liitossa ihmiset antoivat Jumalalle eläimen uhriksi, jotta tämä uhri väliaikaisesti peittäisi ihmisen rikkomuksen Jumalan kasvojen edessä - ajatus oli, että eläin kuolee ihmisen sijasta ja Jumalan viha ei kohtaa väärin tehnyttä ihmistä.
Jumala sääti lain, jonka mukaan uhrilla pystyttiin sovittamaan ihmisen synti. Uuden testamentin heprealaiskirjeessä sanotaan, että Jeesus antoi itsensä uhriksi meidän edestämme. Hän uhrasi vapaaehtoisesti itsensä kuolemalla ristillä, ja kantoi meille kuuluvan rikkomuksen. Näin tuli tapahtua, sillä tästä oli lausuttu profetia jo satoja vuosia ennen Jeesuksen maailmaan tuloa. Jesajan luku 53 kertoo tästä sanoen: "Rangaistus oli hänen päällään, jotta meillä rauha olisi."
Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Tällä tavoin tämä sovitustyö on koko ajan voimassa: Hän antoi itsensä uhriksi ja elossa olevana uhrina, hän on syntien sovittajana kaiken aikaa.
Jeesuksen veren kautta anteeksianto tuli siis ihmisten osaksi. Tästä puhutaan esimerkiksi Roomalaiskirjeessä näin sanoen: "Paljon ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta."
Ihminen joutuu Jumalan eteen viimeisellä tuomiolla. Tuolloin katsotaan, onko ihmisen nimi kirjoitettuna elämän kirjaan. Jokainen, joka turvaa Jeesukseen Kristukseen, on saanut syntinsä anteeksi hänen ristinkuoleman kautta ja nimen tulisi olla kirjoitettuna sen myötä elämän kirjaan. Tähän on viittaus esimerkiksi Ilmestyskirjassa luvussa 20: "Näin myös kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Kirjat avattiin, avattiin myös elämän kirja, ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli merkitty, kukin tekojensa mukaan."
Tilanne on ilmeisesti se, että ihminen on Jumalan tuomittavana. Tuolloin Jeesus astuu tuomarin ja ihmisen väliin, ja sanoo: "Isä, älä tuomitse tätä ihmistä, sillä minä kärsin rangaistuksen ristillä hänen puolestaan. Hän on minun." Ja tuolloin Jumala julistaakin syytetyn ihmisen syyttömäksi, vaikkei ihminen ansaitsisi edes anteeksiantoa, mutta hän tekee sen Jeesuksen tähden. Teologiassa tästä tapahtumasta käytetään nimitystä forenssinen vanhurskautus, eli Jumala julistaa syyllisen syyttömäksi Jeesuksen uhrauksen tähden.
Usko: "Evoluutioteorian mukaan kuolemaa on ollut paljon enemmin kuin Homo sapiens-laji ilmaantui. Vuosimiljoonien aikana eläimet kuolivat olemassaolon taistelussa. Miten tämä sopii lankeemuskertomukseen ja kuinka kuolema tuli osaksi luomakuntaa?"
... Heti ensimmäiseksi sanon, että kehitysoppi ei pidä paikkaansa, kuin myös se on pseudotiedettä. Toiseksi, niin kehitysoppi ei sovi lankeemuskertomukseen vaan kyseiset ovat toisensa pois-sulkevia asioita. Joko ihminen uskoo kehitysoppi-myyttiin, tai sitten lankeemuskertomukseen ... joko tai.
Usko: "Kuolivatko dinosaurukset syntiensä takia?"
... Eivät tietenkään. Kyseinen Raamatun sanonta ei tarkoita, että synnin palkka olisi fyysinen kuolema, vaan Raamattu tarkoittaa hengellistä kuolemaa -> moraalista rappiota. [Jaak. 1:14-15], vaikka Vanhassa Liitossa tosin joistakin syntien harjoittamisesta oli rangaistuksena kuolemantuomio.
"Jumala vanhassa liitossa sääti, että syntiä seuraa aina kuolema."
Evoluutioteorian mukaan kuolemaa on ollut paljon enemmin kuin Homo sapiens-laji ilmaantui. Vuosimiljoonien aikana eläimet kuolivat olemassaolon taistelussa. Miten tämä sopii lankeemuskertomukseen ja kuinka kuolema tuli osaksi luomakuntaa? Kuolivatko dinosaurukset syntiensä takia?