Raamatun "omaperäisyys"
Miksi Raamattua tulkitaan totena ja vakavana asiana, mutta vanhoja uskontoja vain myytteinä? Valtava osa Raamatusta on "kierrätettyä" materiaalia. Pahoja tekoja ja rangaistusta on käsitelty jo varhaisimmissa luonnonuskonnoissa, joissa väärän eläimen tappaminen tai väärän puun hedelmän syöminen johti rangaistukseen. Uhrauksen ja syntien sovittamisen käsitteet ovat myöskin olleet läsnä aikojen alusta saakka. Skandinaavisten legendojen Odin uhrasi silmänsä juodakseen viisauden lähteestä ja roikkui kolme päivää Yggdrasil-maailmanpuuhun naulattuna pestäkseen pois omansa ja kansansa pahuuden, aivan kuin Jeesus ristillä. Raamattu näyttääkin olevan koottu aiempien legendojen palasista joista on vain poistettu jumalten inhimilliset piirteet. Miksi siis "kopiota" pidetään alkuperäisiä tarinoita arvokkaampana?
Eihän Raamattua tulkita kaikilta osin totena. Siellä on paljon kertomuksia joiden opetus on se totuus. Mutta itse tarina opetuksen ympärillä voi olla monellakin leirinuotiolla kerrottu satojen vuosien kuluessa, ja erilaisina versioina. Juutalainen kulttuuri on tarinoiden kulttuuri. Monet opettavaisista tarinoista, joita isät ovat lapsilleen kertoneet, ovat peräisin muiden uskontojen ja muiden heimojen piiristä. Varsinkin Vanhan testamentin kohdalla voi huomata, että itse kertomus ei ole se mikä on haluttu mieliin painaa, vaan se mitä kertomuksesta voi oppia.
