Perisynti ja lajinmääritys
Yksi luterilaisen opin kulmakivistä on perisynti, jolla tarkoitetaan ihmisen olotilaa syntiinlankeemuksen jälkeen, erossa Jumalasta. Protestanttisen teologian mukaan ihminen syntyy perisynnin turmelemana ja oletusarvoisesti kadotettuna, ja luterilaisen opin mukaan ihminen pelastuu ainoastaan uskomalla Kristuksen sovitustyöhön (http://fi.wikipedia.org/wiki/Perisynti).
Ymmärtääkseni kärsimyksestä ja pahuudesta yleensä syytetään juuri perisyntiä. Jos ihminen ei olisi langennut perisyntiin, eläisimme yhä paratiisissa, jossa ei ole pahuutta eikä kärsimystä. Miten tässä konseptissa määritellään ihminen? Eikö kärsimystä ja pahuutta ollut olemassakaan ennen homo sapiensia, ja koskeeko kärsimys (ja pahuus) käsitteenä yksistään homo sapiensia? Eivätkö muut lajit tunne kärsimystä, mukaan lukien homo sapiensia edeltäneet ihmislajit?
Syntiinlankeemuksen ei ole täytynyt olla jokin pistemäinen historiallinen tapahtuma menneisyydessä. Voisin ajatella, että ihmisen kyky tehdä hyvää ja pahaa on kehittynyt sen myötä kuin hänen moraalinen ajattelunsa on kehittynyt. Tiettävästi luomakunta ihmisen ympärillä ei ole luonteeltaan moraalinen. Eläin ei tee moraalisia ratkaisuja, vaan toimii vaistojensa pohjalta, joten eläin ei kykene ajattelemaan asioita hyvän ja pahan akselilla. Vaikka toki eläin kärsii kivusta ja kaltoinkohtelusta, ei sillä ole sellaista käsitemaailmaa, jossa se pystyisi käsittelemään onnettomuutensa olevan jonkun pahan aiheuttamaa.
"Tiettävästi luomakunta ihmisen ympärillä ei ole luonteeltaan moraalinen."
Tästä herää kaksi kysymystä: mitä on moraali, ja eikö ihminen kuulu luomakuntaan? Jos ihminen kuuluu luomakuntaan, tämän väitteen perusteella myöskään ihminen ei ole moraalinen olento.
"Eläin ei tee moraalisia ratkaisuja, vaan toimii vaistojensa pohjalta, joten eläin ei kykene ajattelemaan asioita hyvän ja pahan akselilla. Vaikka toki eläin kärsii kivusta ja kaltoinkohtelusta, ei sillä ole sellaista käsitemaailmaa, jossa se pystyisi käsittelemään onnettomuutensa olevan jonkun pahan aiheuttamaa."
Vaikka tämä on keskustelupalsta, haluaisin hieman lähdeviitteitä. Mihin perustuu väite siitä, että eläimillä ei ole "käsitemaailmaa" tai ymmärrystä kausaalisuhteista, joihin sisältyy sellaisia abstrakteja käsitteitä kuten aika, minäkuva, "hyvyys" ja "pahuus"? Nykytutkimus kun todistaa aika lailla toista eläinten älykkyydestä, esim. wikipedian kautta pääsee alkuun jos asia kiinnostaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Animal_cognition. Missä siis kulkee ihmisen ja eläimen raja? Siinäkö, että ihminen lajina on erikoistunut abstraktiin ajatteluun, siinä missä linnut ovat erikoistuneet lentämiseen?
Bonuskysymyksenä vielä, että pysähtyykö evoluutio homo sapiensiin? Olemmeko kaiken huipentuma, vai vieläkin kehittyneemmän ihmislajin esiaste?