Paavali vai Kristus?
Monissa keskusteluissa, joita olen käynyt kristinuskoon liittyen, uskovat siteraavat useimmiten Paavalia kuin Jeesusta. Erityisesti kun puhutaan seurakunnan elämästä tai kristityn elämästä useimmiten. On totta, että Paavali pohtii monia kristittynä elämisen juttuja, mutta jotenkin tuntuu, että Paavali ajaa Kristuksen ohi. Kuka on siis Paavali? Eikö Kristuksen sanan tulisi olla ylimmäisenä ohjeena kaikille? Olen kuullut myös, että monia Raamatun kirjeitä ja sanomisia on laitettu Paavalin nimiin, vaikka hän ei ole niitä oikeasti kirjoittanut. Mitkä ovat siis aitoja Paavalin kirjeitä ja sanoja?
Suurempi merkitys kristinuskon muovautumiseen kuin kenelläkään toisella Jeesuksen lisäksi oli Paavalilla. Paavali oli alkujaan fariseus - juutalaisuuden oppinut, joka vainosi kristittyjä. Koettuaan ilmestyksen hän kääntyi kristityksi ja puolusti tarmokkaasti kristtyjen vapautta juutalaisesta lain noudattamisesta. Yksi tärkeimmistä korostuksista liittyy armon käsitykseen. Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta Kristukseen, ei tekojen ja juutalaisen lain noudattamisen kautta. Paavalin kirjeet antavat eloisan kuvan taistelusta, jota apostoli joutui käymään elämänsä loppuun asti taatakseen kristityille vapauden juutalaisen lain noudattamisesta.
Paavalia on pidetty myös ensimmäisenä teologina, joka kirjeissään paljolti määrittelee kristinuskon sisältöä ja pohtii paljon kristittynä elämistä. Hänestä puhutaan myös pakanain apostolina, joka levitti evankeliumia ja perusti uusia seurakuntia laajasti ympäri silloisen Rooman valtakunnan. Apostolien teot kuvaa Paavalin tekemiä lähetysmatkoja.
Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin varhaisinta kirjallista ainesta ja siksi niiden merkitys on suuri ja niitä lainataan paljon. Toki evankeliumien merkitys on suurempi. Paavali tarttuu kirjeissään moniin kysymyksiin, jotka eivät ole täysin vieraita nykyihmisellekään. Kirjeissä on toki myös paljon sellaista, joka tulee ymmärtää ja käsittää tuon ajan kulttuurihistorian valossa. Kirjeet eivät opillisia tutkielmia, vaan normaaleja kirjeitä, joihin jokin konkreettinen tilanne on antanut aiheen. Useimmiten Paavali kirjoittaa neuvoakseen seurakuntaa jonkin ongelman ratkaisussa. Samalla hän on selvittänyt sitä teologista pohjaa, jolta ratkaisut nousevat.
Ehkä kaiken edellä mainitun tähden on ymmärrettävää, että Paavalia siteerataan paljon. Hän toimi aikana, jolloin alkuseurakunnan elämä ja monet käytännöt olivat vasta muovautumassa. Jeesuksen opetuksien yli ei kuitenkaan Paavaliakaan tule asettaa, niin ei edes Paavali itse tee. Roomalaiskirje on mahtava osoitus ja todistus Kristus-uskosta, joka oli hänelle kaikki kaikessa.
Paavalin nimissä on kirjoitettu monia kirjeitä Paavalin jälkeen, lähinnä hänen oppilaidensa toimesta. Paavalin autenttisiksi kirjeiksi on tutkimuksessa osoitettu muun muassa Roomalaiskirje, Galatalaiskirje, Korinttolaiskirjeet, 1. Tessalonikalaiskirje, Filippiläiskirje, Kirje Filemonilla. Sen sijaan 2 Tessalonikalaiskirje, Kolossalaiskirje, Efesolaiskirje ja nk. Paimenkirjeet (Timoteukselle ja Tiitukselle) eivät ole Paavalin itsensä kirjoittamia. Kaikkien kirjeiden merkitys on kuitenkin tärkeä ja suosittelen ne lukemaan.
Ehkä Paavalin merkitys avautuu paremmin tutustumalla hänen kirjeisiinsä ja lukemalla ne. Maailmassa on kautta aikain vaikuttanut lukuisia "oppineita". Paavali ja Luther ovat mielestäni kyllä parhaimmat tässä. Kummankin pääasiallisena tarkoituksena ei suinkaan ole koskaan ollut pönkittää omaa asemaansa ja kahmia arvovaltaa itselleen. Tästä ovat osoituksena molempien miesten elämänkokemukset. He laittoivat itsensä, jopa henkensä, likoo viedäkseen eteenpäin sanomaa Kristuksesta. Kristus yksin ja Kristuksen tunteminen oli heille kaikki kaikessa.
Paavalin roomalaiskirjeessä, toki muissakin Raamatun kirjeissä, heijastuu mitä parhaimmalla tavalla Jumalan sana, joka korostaa Jumalan ehdotonta rakkautta luomaansa ihmistä kohtaan. Luther koki tämän todeksi omalla kohdallaan ja halusi, että jokainen voisi itse omalla kielellään lukea tästä.
On totta, että molempia, sekä Paavalia että Lutheria, on usein lainattu ja käytetty aivan väärin. Tämä on aiheuttanut monia väärintulkintoja ja -käytöksiä. Ennen kuin muodostat lopullista kantaa kumpaankaan, haluan rohkaista sinua tutkimaan itse heidän kirjoituksiaan. Itse olen löytänyt heidän kirjoituksistaan paljon lohtua, voimaa, iloa, Jumalan läsnäoloa, vapautta ja Kristuksen.
Lukuvinkki: Evankeliumeita ja Paavalin kirjeitä kannattaa lukea yhtä aikaisesti tyyliin vaikkapa luku kummastakin päivässä. Paavalin kirjeet auttavat ymmärtämään usein myös evankeliumitekstejä. Suosittelen Roomalaiskirjettä.
Olen minä lukenut Roomalaiskirjeen samalla, kun olen lukenut Raamattuni läpi kannesta kanteen pariinkin kertaan. Jonkinlainen kokonaiskuva minulla kirjasta siis on, vaikken mitään Raamatun selitysoppaita ynnä arkeologiaa & historiaa olekaan sen rinnalla koskaan lukenut. Juuri siksi, että olen kuitenkin lukenut Raamatun kannesta kanteen, en osaa enää pitää sen tekstiä Jumalan Sanana siinä mielessä, että kokonaisuudesta voitaisiin irrotella jakeita tai lukukappaleita (evankeliumitekstejä lukuunottamatta) ja sanoa tämä juuri on Jumalan Sanaa. Raamatussa on paljon pelkkää ihmistä ja ihmisymmärrystä sekä ajankuvaa ja historiaa.
Enkä minä Paavalia syytä, kirjoitinhan itsekin, että omaa syyttään, en siis kirjoittanut omaa syytään.
Olenhan minäkin ollut toisinaan ymmälläni siitä, kuinka omituisesti ja tarkoitushakuisesti Paavalin kirjeitä voidaan tulkita. Silti Paavalin kirjeissä on myös ihan oikeasti sellaista, jota sanoisin epätarkkuudeksi, haparoinniksi ja oman aikansa ihmisen ajatuksiksi. Ei kaikki kiistanalainen ole vain erilaista tulkintaa, ja tästä asiasta minusta pitäisi puhua vähän enemmän. Liki kaikki kirkkoa ravistelleet erimielisyyden jountavat juurensa Paavalin kirjeisiin, ja siksi minusta keskusteluun kaivattaisiin vähän enemmän rehellisyyttä. Kaikki ei ole vain erilaista tulkintaa.
Minulta on pari kertaa kysytty, lukisinko päivän tekstin kirkossa. Olen kiittänyt pyynnöstä, mutta todennut sitten, että ei kiitos. Miksi? Toinen lukukappale on pätkä Paavalin kirjeistä. Lukukappaleen jälkeen lukija sanoo: "Tämä on Jumalan Sana", ja minä taas en halua tuota virkettä sanoa ääneen. Paavali ei ole minulle jumala vaan kanssakristitty, jonka sanomisiin suhtaudun samalla tavalla kriittisesti kuin kenenkä tahansa läheisen ja ystävän sanomisiin. Myöskään Luther ei ole jumala. Mielestäni kirkossamme pitäisi vakavasti ja julkisesti keskustella näiden kahden miehen asemasta. Ovatko he vahingoissa (ja omaa syyttään) nousseet kirkkomme epäjumaliksi?