Jumala
Miksi Jumala tahtoo, että häneen uskotaan?
Jumala haluaa mahdollisimman monen pelastuvan. Uskoa pidetään pelastumisen kannalta välttämättömänä. Miksi sellainen pelastuisi, joka ei pelastukseen usko, eikä sitä osakseen halua?
Kyllähän sä sillon jo uskot. En mäkään monesti tunne Jumalan läsnäoloa voimakkaana. Mutta Hänen suuntaan menee kuitenkin kaikki arat pyynnöt, taikka sitten syytökset. Se että tuntee itse olevansa kaukana Jumalasta, ei tarkoita etteikö Jumala voisi olla sua lähellä. Kyllä Jumala näkee sun halun uskoa.
Mä oon usein miettinyt, että mikä usko on aitoa. Jos oikein lujasti yrittää uskoa ja olla uskossa, niin silti voi tuntua oma usko feikiltä. Tunteeko jokainen uskossa oleva Pyhän Hengen, edes joskus? Miten saada varmuus uskossa olemisesta, Jumalan ja Jeesuksen olemassaolosta? Voiko uskoa, vaikkei mitään omakohtaista kokemusta koskaan saakaan, vain varmuuden vuoksi?
Niinhän sitä joskus kuulee sanottavan, että usko on ilmainen henkivakuutus:) Tuli mieleen tuosta, kun sanoit, että voiko uskoa ihan varmuuden vuoksi vaan.
Toiset kokee tietynlaisen kääntymiskokemuksen, jonka seurauksena he tulevat uskoon. Sitten on niitä jotka kasvavat uskoonsa pikku hiljaa pienestä pitäen. Silloin ei varmaan tunnekaan mitään merkittävää mullistusta elämässään missään vaiheessa. Mutta Jumala kysyykin meiltä vain uskoa. Sen on luvattu riittävän. Ei Jumala puhu sen määrästä taikka laadusta. Tai no määrästä puhuttaessa Jeesus antoi meille esimerkiksi sinapinsiemenen. Sen pitäisi kuulemma riittää. Musta tuntuisi hirvittävän omituiselta, että jos meille usko lahjoitetaan sydämeen, niin että sitä ei sitten annettaisi muka riittävästi.
Ja mitä tulee tuohon Pyhän Hengen kokemiseen, niin huomataanko me sitä aina? Tarkoitan tällä sitä, etä me voidaan lukea Raamatusta esimerkiksi siitä, kuinka Pyhä Henki on laskeutunut kyyhkysenä tai näkynyt tulenlieskoina. Ja sitten me eletään meidän omassa pienessä ja arkisessa elämässämme ja ajatellaan, että ei näy kyyhkysiä eikä tulta. Mutta ehkäpä Pyhän Hengen voi kokea jossain paljon arkisemmassakin tilanteessa. Toiset sanoo silloin, että eilen illalla Pyhä Henki ole todella läsnä. Toiset sanoo, että eilen illalla oli hyvä olla. Mutta ehkäpä kokemus oli sama, tuntemusten sanoitus vaan toinen.
Ihanan yksinkertaista. Mitäs jos haluaisi uskoa, mutta ei yrityksistä huolimatta tunne Jumalaa elämässään? Lisää hampaat irvessä yritystä tai tervemenoa kadotukseen vaan?