Anteeksianto
Mitä anteeksianto sitten niinkuin tarkoittaa? Onko pakko antaa anteeksi ja vaatiikoo anteeksiantaminen aina sne pyytämisen? Entä jos vaan kokee, ettei voi antaa anteeksi, jos toinen ihminen on niin pahasti rikkonut (esim lapsen seksuaalinen) ja ei missään vaiheessa ole katunut tekojaan?
Täytyy todeta heti kärkeen, että yhä uudelleen täällä vastauspuolella jaksaa hämmästyä todella terävistä ja upeista kysymyksistä! Kiitos siis myös tästä!
Anteeksiantaminen merkitsee ihmistä rikkoneen tapahtuman käsittelemistä ja siitä nousevan vihan ja kostonhalun häviämistä. Tästä näkökulmasta on siis sanottava, että ihmistä ei voi pakottaa sen kummemmin pyytämään anteeksi kuin antamaankaan anteeksi. Anteeksiantaminen on prosessi. Se ei ole puolen sekunnin tapahtumasarja, missä toinen päällisin puolin pyytää anteeksi ja toinen päällisin puolin antaa anteeksi. Anteeksiantaminen ei vaadi aina anteeksipyytämistä. Joskus voi olla niinkin, ettei rikkoja ole enää läsnä elämässä tai hän yksinkertaisesti on niin urpo, ettei ikinä ymmärrä tekojensa seurauksia ja pyydä anteeksi. Siltikin hänen aiheuttamansa haava kaipaa läpikäymistä ja anteeksiantoa.
Jos oma kokemus on se, että toisen rikkomus on ollut niin syvästi haavoittava, ettei sitä voi antaa anteeksi, silloin on selvää ettei aika ole kypsä anteeksiantamiselle. Anteeksianto ei ylipäätään tarkoita sitä, että muut ihmiset saisivat käyttää toista kynnysmattonaan ja hänen täytyisi mukisematta pyyhkiä mutaiset saappaanjäljet kasvoiltaan.
Anteeksiantaminen ei ole vaatimus vaan mahdollisuus. Rikkominen synnyttää rikotussa vihaa ja katkeruutta. Nämä ovat täysin oikeutettuja tunteita, mutta ne myös sitovat energiaa ja sairastuttavat, mikäli niitä ei ole mahdollista käsitellä. Viha ja katkeruus sitovat meidät kiinni siihen henkilöön, joka on meitä rikkonut. Anteeksiantaminen on mahdollisuus päästä irti katkeruudesta, vihasta ja siitä ihmisestä, joka on haavoittanut. Prosessi voi olla täysin yksipuolinen. Rikkoja ei välttämättä koskaan tule pyytämään anteeksi.
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on ehkä törkeimpiä tapoja rikkoa toista ihmistä. Silti jopa hyväksikäyttökokemuksesta on mahdollisuus selviytyä ja hyväksikäyttäjästä on mahdollista päästä irti niin, ettei hänellä ole enää valtaa hyväksikäytetyn elämään. Siinä prosessissa myös anteeksiannolla on oma roolinsa.
Loistokirja tästä teemasta on Anna-Liisa Valtavaaran Ainako anteeksi? Suosittelen lämpimästi.
