onko kirkko = seurakunta?
Kirkolla ja armeijalla on paljon yhteistä. Molemmat ovat julkisoikeudellisia instituutioita, joista säädetään erikseen Suomen laissa. Molemmat toteuttavat omaa tehtäväänsä ja molempien kanssa suurin osa suomalaisista joutuu todennäköisesti jossain vaiheessa tekemisiin.
Yhteistä näille kahdelle on myös se, että näistä kahdesta on jokaisella suomalaisella oma, usein hyvin vahva mielipiteensä. Kirkkoa arvostellaan usein voimakkainkin sanankääntein joko omasta toiminnastaan tai toimettomuudestaan.
Yksi asia on kuitenkin hyvä tehdä selväksi: kirkko toteuttaa tarkoitustaan seurakunnissa. Seurakunta on kirkon toiminnallinen yksikkö, jossa tapahtuvat kaikki sellaiset asiat jotka ovat kirkon ydinosaamista. Kirkon jäsenenä ihminen on myös oman seurakuntansa jäsen.
Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Kun puhutaan kirkosta yleisesti, unohdetaan yleensä, ettei kirkko ole itsenäinen subjekti. Kirkko ei kasta, vihi tai hautaa ketään. Tämän tekee seurakuntaa edustava pastori. Jos puhutaan kirkon ongelmista, saattaa kyseessä olla vain muutaman seurakunnan ongelma. Jos sanotaan ettei kirkko tavoita jäseniään, on tämä seurakunnan viestinnän tai toimintamuotojen ongelma, ei kirkon.
Kirkko ei järjestele työvuorojaan työntekijöidensä sukupuolen, vaan tämän tekee näistä vastuussa oleva kirkkoherra. Seurakunnan työntekijät edustavat työskennellessään kirkkoa, mutta heidän palkkansa maksaa seurakunta. Kirkolla on 398 palkanmaksuorganisaatiota ja niiden piirissä toimii yli 20 000 henkilöä. (lähde www.evl.fi). Nämä kaikki toimivat ”Evankelis-luterilainen kirkko-nimikkeen alla, mutta näiden toiminnassa voi olla paikallistasolla suuriakin eroja.
Ihmiset ilmoittavat kirkosta eroamisensa syyksi mitä erilaisimpia perusteita kuten papin huono puhe hautajaisissa, seurakunnan toiminta partiolaisia kohtaan, liian myönteinen tai liian radikaali kanta homoseksuaalisuuteen, huono tavoitettavuus tai seurakunnan uusi ruma virastotalo. On surullista, että tällaiseen ratkaisuun päädytään sellaisten seikkojen perusteella, jotka kuitenkin voisivat olla ratkaistavissa muutenkin.
Kirkkoon kuitenkin kuuluu vuoden 2010 alusta 79,7 % Suomen kansalaisista, mikä tarkoittaa yli 4, 2 miljoonaa ihmistä. On selvää että tällaiseen joukkoon mahtuu paljon erilaisia mielipiteitä, näkökantoja ja asenteita. Kirkko ei voi millään miellyttää kaikkia jäseniään eikä olla jäsenensä kanssa samaa mieltä jokaisesta asiasta. Silti monet, kirkosta eronneetkin, sanovat arvostavansa kirkon lähimmäistä arvostavaa ja käytännön elämässä näkyvää työtä.
Kirkossa on paljon hyvää, josta kannattaa pitää kiinni. Kirkon toiminnot ovat hyvin monimuotoisia ja niitä voi hyödyntää monella tavalla. Kirkko haluaa pitää jäsenistään kiinni koska se edustaa suurempaa yhteyttä kuin pelkästään seurakunnan paikallistason ongelmat.
Kirkko on kirkko vaikka voissa paistais.
Mä komppaan Hevaria. Kirkko on kirkko vaikka voissa paistaisi. Kirkko on kirkko, vaikka sillä ei olisi julkisoikeudellista statusta ja vaikka siihen ei kuuluisi tietty prosenttiosuus Suomen kansasta. Se on universaali ja yhdistää kaikki pyhät kaikkina aikoina. Ja kuten aloittaja viittasi, kirkkoon on aina mahtunut kaikenlaisia mielipiteitä. Eihän meitä loppujen lopuksi yhdistä mikään muu kuin usko kolmiyhteiseen Jumalaan. Ei edes pidä olettaa, että kristityt hymisisivät jokaiseen asiaan saman mielipiteen vain siksi, että ovat kristittyjä.
Mutta kirkko ei välttämättä ole sama kuin seurakunta. Kirkon sisällä voi olla olla osa seurakuntaa, muttei kirkko sinällään mikään seurakunta ole. Muutoinhan ateistitkin, jotka kirkkoon kuuluvat, olisivat osa seurakuntaa.
Jos nyt jostakin valtiollisesta tai kansankirkosta puhutaan, kuten Suomen ev.lut.
Seurakunta ja kirkko ovat kaksi eri asiaa. Raamattukin osaltaan ilmaisee tämän asian, eikä mielestäni voi yleistää että kirkko tai siihen kuuluvat olisivat seurakunta. Suomessa on monia hyvin paatuneita ja suorastaan tyhjänpäiväisiä seurakuntia joiden ainoa tehtävä on kastaa, vihkiä, haudata ja pitää sunnuntaijumalanpalveluksia lähes tyhjälle kirkolle.
Seurakunta on kristittyjen yhteys - ei mikään hengetön rakennus. Siellä missä kristityt ovat koolla on seurakunta. Näin ainakin itse asian näen.
Tottakai kirkko on yhtä kuin seurakunta, yhtä kaikki. Kirkon brändi luodaan seurakunnissa. Tällä tarkoitan sitä, että se millaisia kokemuksia ihmiset saavat paikallisseurakunnista vaikuttaa myös koko kirkon kuvaan ja valitettavasti tietysti päinvastoin.
Yhdyn maalton kommenttiin siinä, että liian herkästi julkisuudessa esiin nostetut yksittäiset asiat leimaavat koko kirkkoa ja siinä samassa seurakuntia. Itse erosin kirkosta, koska en hyväksynyt muutaman äänekkään kirkon miehen kannanottoja naisista. Liityin myöhemmin takas, koska paikallinen kokemus oli aivan toinen kuin mitä mediassa ollut keskustelu antoi ymmärtää. Kiitos myönteisen miespapin, jonka vetämä kastetilaisuus kosketti.
Miksi muuten kirkosta harvoin kerrotaan juuri noita hyviä kokemuksia?
Valtaosa kokemuksista lienee näitä positiivisia. Itse en ole edelleenkään samaa mieltä esimerkiksi piispojen kannanotoista, mutta ei se minua estä olemasta kirkon ja seurakunnan jäsen. Saan sieltä kuitenkin aina sen, mitä haluankin.