Kuinka usein käyt kirkossa ja mitkä ovat sinun syysi mennä kirkkoon?
Mä en ole ollut ollenkaan ahkera täällä foorumilla, joten päätin ryhdistäytyä ja aloittaa uuden keskustelun. Kerro miten usein käyt kirkossa ja mistä syystä. Käytkö vaan joulukirkossa, kun se on niin perinteistä, käytkö kirkossa säännöllisesti vai menetkö kirkkoon vain silloin, kun kaveri vihitään siellä? Ja kerro minkälaisista jumalanpalveluksista sinä pidät!
Minä ite tykkään kovasti noista jouluyön ja pääsiäisyön messuista. Ne vaan iskee. Myöskään suurta leimaantumisen pelkoa ei niissä ole, koska kirkot ovat tuolloin täynnä. Sitten on kokenut myös viikkomessut mukavina. Ne kestää tasan tarkkaa kaksi varttia ja tuon ajan minäkin jaksan istua penkillä.
Juu, kannatan viikkomessuja ja sitten juuri joitain joulu- ja pääsiäiskirkkoja!
Itse mietin juuri tänään (tai noh, kello yli kaksitoista, eli varmaan oikeesti eilen), että usein saarnan alkaessa tuntuu kuin olisi istunut jo niin kauan, ettei jaksa kuin odottaa saarnan loppumista! Ei vain enää siinä vaiheessa kun saarna tulee riitä keskittyminen sen saarnan kuunteluun, kun on pitänyt siihen mennessä välillä olla ylhäällä ja alhaalla ja tehty vaikka mitä.
Mä suosin kirkkoja, joissa on todella vapaampaa musiikkia, lyhyt kaava ja kohtuu pian alkupuolella saarna! Ja siitä saarnastakin toivon mukaan karsittu sellainen turhanpäiväinen pyörittely, kääntely ja vääntely pois.. kun mä raukka ehdin muuton unohtaa sen koko pointin siitä saarnasta!
No jos ois tietty väliaika - kahvia ja pullaa - niin kyllä mä sitten mielelläni rukoilisin, laulasin ja kuuntelisin vaikka parikin saarnaa!
Vähän kausittain ehkä, joskus menee pidempiä aikoja, ettei tule käytyä, joskus taas tekee mieli käydä useammin. Tänä syksynä olen "löytänyt" iltamessut. Tykkään :-) Eihän sitä sunnuntaiaamuna saa mitenkään itteään hereille niin aikaisin, että tavalliseen messuun ehtisi :-P
Ja miksikö... hmm... kirkossa tulee hyvä olo, semmonen levollinen ja turvallinen. Ja jos vielä saarnan aihe koskettaa jotenkin erityisesti, niinku ainakin iltamessuissa useinkin, niin se tunne seuraa mukana kotiinkin :-)
Väliaika - kahvia ja pullaa kuulostaa hyvältä :-) Aika monissa kirkoissa on messun päätteeksi onneksi kirkkokahvit. Sunnuntai-illan messuista pidän itsekin suuresti.
Mä tykkään itse myös noista lyhyemmistä messuista niin kuin iltamessu. Mä en itse innostu vapaapäivinäni heräämään aamulla kirkkoon. Olen kuullut joidenkin ihmisten sanovan, että kun käy harvoin kirkossa, niin ei tiedä miten siellä "toimitaan". Että voi tulla hölmö olo, jos ei osaa vaikka nousta seisomaan oikeassa kohdassa. Mä oon koittanut aina näyttää merkkiä, että milloin pitää seistä. Ei jumalanpalveluksen tarkoitus ole osoittaa omaa erinomaisuutta siinä, että tuntee "talon tavat" ja osaa olla seisaallaan jo pari minuuttia ennen kehotusta. Jos mä en ois pappi, ja en kävis kirkossa niin usein työni puolesta, olisin varmaan satunnainen iltamessukävijä, sekä jouluyö ja pääsiäisyö. Aamulla en jaksais herätä messuun ja suurin osa virsistä ei mua innosta. Iltamessusta tykkään sen vuoksi, että siellä ei ole yleensä virsiä vaan niitä messulauluja.
Mä tykkään myös noista erityismessuista niin kuin metallimessu ja popmessu tms. Oon jonkun kerran ollut mukana sekä penkissä, että toteuttamassa. Sitä metallimessua on yritetty Ouluunkin puuhata, mutta se on aina kaatunut johonkin. Mutta se on taas työn alla, että ehkä se tänne saadaan vielä jossain vaiheessa 2010.
Lienenkö sitten vähemmistössä, kun pidän saarnaa kovinkin tärkeänä osana jumalanpalvelusta. Siis mieluummin sellaista tiukkaa ja asiassaan pysyvää. Ja oikeastaan mieluummin semmosta provosoivaakin eikä pelkkää hymistelyä.
Musiikinkin suhteen taidan olla tässä porukassa vähemmistökalkkis - tykkään kirkossa erityisesti vanhemmista virsistä. Melkeen voisi kärjistää et mitä vanhempi sitä parempi. Klassinen ja urut menee suoraan luihin ja ytimiin :)
Kovin harvaan nykyään tulee käytyä kirkossa - en osaa oikein sanoa miksi - helpoin tietenki syyttää aamu-unisuutta.
No hei kertokaas nyt sitten, että milloin siellä pitää seisoa?
Ihan siis selvästi ja suomeksi, ei vaan sitä epämääräistä jorinaa, minkä voi lukea kirjoistakin.
Kiitos!
Siellä noustaan seisomaan ehtoollisjumalanpalveluksessa kunnian kohdalla eli silloin, kun kanttori laulaa, että kunnia Jumalalle korkeuksissa. Tätä seuraa heti kiitosvirsi ja sen ajan seistään edelleen. Sitten seistään evankeliumin lukemisen aikana. Mutta silloin pappi kyllä yleensä sanoo, että nousemme kuulemaan evankeliumin. Saarnan jälkeen tulee uskontunnustus ja silloin pappi taas sanoo, että nousemme tunnustamaan kristillisen uskomme. Ehtoollisen lähestyessä, kun pappi on jo alttarilla ja pöytä on katettu, tulee ns. Pyhä hymni. Sen aikana seistään. Ja lopuksi pappi taas kehottaan, että nouskaa vastaanottamaan Herran siunaus. Eli tähän ylös ja alas pomppimisten joukkoon mahtuu kaksi pahaa paikkaa jolloin pappi ei yleensä sano, että pitää nousta ylös:) Ja tietysti nyt joulun korvilla on tuo virsi 21 eli Enkeli taivaan. Siinä on perinteisesti laulettu 10. säkeistö seisaaltaan.
- 1
- 2
- 3
- 4
- seuraava ›
- viimeinen »
Taitanee tämä vastaus sivuta jo yhtä aikasempaa vastaustani, mutta liekkö tuo haittaa.
En käy kirkossa säännöllisesti, haluaisin käyä enemmän joulukirkossa, käyn joululaulutilaisuuksissa, kävisin kirkossa kun kaveri vihitään, jos joku kaveri vihittäisiin jne.
Vaikka kirkko ehkä luulee, että sen kynnys on huomaamattoman olematon, se on aika korkea toisinaan. Toisaalta kirkossa on sillon tällön ihan jees käyä, vaikkapa gospelmessussa tms, mutta yleensä siellä on jotenkin mummomeno. Ja kirkossa käymisestä saa leiman ottaansa. Ja itse kun en kuulu niihin, jotka yötä päivää kulkee katse taivaassa ja kädet ristissä, huutaa hallelujaa kadulla ja tervehtii toivottamalla Jumalan siunausta, kynnys kasvaa taas sentin, koska ei tunne kuuluvansa joukkoon.
Ootellaan edelleen niitä tälläkin palstalla puhuttuja pop- ja metallimessuja, ne ois semmosia joihin menisin het.