Suurempi merkitys kristinuskon muovautumiseen kuin kenelläkään toisella Jeesuksen lisäksi oli Paavalilla. Paavali oli alkujaan fariseus - juutalaisuuden oppinut, joka vainosi kristittyjä. Koettuaan ilmestyksen hän kääntyi kristityksi ja puolusti tarmokkaasti kristtyjen vapautta juutalaisesta lain noudattamisesta. Yksi tärkeimmistä korostuksista liittyy armon käsitykseen. Ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta Kristukseen, ei tekojen ja juutalaisen lain noudattamisen kautta. Paavalin kirjeet antavat eloisan kuvan taistelusta, jota apostoli joutui käymään elämänsä loppuun asti taatakseen kristityille vapauden juutalaisen lain noudattamisesta.
Paavalia on pidetty myös ensimmäisenä teologina, joka kirjeissään paljolti määrittelee kristinuskon sisältöä ja pohtii paljon kristittynä elämistä. Hänestä puhutaan myös pakanain apostolina, joka levitti evankeliumia ja perusti uusia seurakuntia laajasti ympäri silloisen Rooman valtakunnan. Apostolien teot kuvaa Paavalin tekemiä lähetysmatkoja.
Paavalin kirjeet ovat Uuden testamentin varhaisinta kirjallista ainesta ja siksi niiden merkitys on suuri ja niitä lainataan paljon. Toki evankeliumien merkitys on suurempi. Paavali tarttuu kirjeissään moniin kysymyksiin, jotka eivät ole täysin vieraita nykyihmisellekään. Kirjeissä on toki myös paljon sellaista, joka tulee ymmärtää ja käsittää tuon ajan kulttuurihistorian valossa. Kirjeet eivät opillisia tutkielmia, vaan normaaleja kirjeitä, joihin jokin konkreettinen tilanne on antanut aiheen. Useimmiten Paavali kirjoittaa neuvoakseen seurakuntaa jonkin ongelman ratkaisussa. Samalla hän on selvittänyt sitä teologista pohjaa, jolta ratkaisut nousevat.
Ehkä kaiken edellä mainitun tähden on ymmärrettävää, että Paavalia siteerataan paljon. Hän toimi aikana, jolloin alkuseurakunnan elämä ja monet käytännöt olivat vasta muovautumassa. Jeesuksen opetuksien yli ei kuitenkaan Paavaliakaan tule asettaa, niin ei edes Paavali itse tee. Roomalaiskirje on mahtava osoitus ja todistus Kristus-uskosta, joka oli hänelle kaikki kaikessa.
Paavalin nimissä on kirjoitettu monia kirjeitä Paavalin jälkeen, lähinnä hänen oppilaidensa toimesta. Paavalin autenttisiksi kirjeiksi on tutkimuksessa osoitettu muun muassa Roomalaiskirje, Galatalaiskirje, Korinttolaiskirjeet, 1. Tessalonikalaiskirje, Filippiläiskirje, Kirje Filemonilla. Sen sijaan 2 Tessalonikalaiskirje, Kolossalaiskirje, Efesolaiskirje ja nk. Paimenkirjeet (Timoteukselle ja Tiitukselle) eivät ole Paavalin itsensä kirjoittamia. Kaikkien kirjeiden merkitys on kuitenkin tärkeä ja suosittelen ne lukemaan.
