Varpaisiin tuijottelu johtunee siitä, että on hyvin vaikeata antaa yksiselitteistä vastausta iankaikkisuuskysymyksistä, kun meistä monikaan ei ole käynyt vielä tutustumassa näihin paikkoihin. Ekskursioiden järjestämisessä on pieniä käytännön probleemeja.
On olemassa ainakin neljä erilaista tapaa hahmottaa vastaus kysymykseesi ja kaikkien näiden edustajia löytyy kristinuskosta. Ei ole olemassa mitään yhtä yleisesti hyväksyttyä linjaa. Protestanttinen kirkko on siitä erikoinen ja joskus raivostuttavakin, että täällä ei ole paavia kertomassa ex cathedra, miten asiat ovat, vaan saman kirkon sisällä voi olla jopa toisilleen täysin päinvastaisiakin näkemyksiä asioista.
1) Vain oma tie vie perille (eksklusivismi). Tämä merkitsee sitä, mitä ilmeisesti kysyjäkin hakee: Eksklusivistin mukaan ihminen voi pelastua ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta armosta uskomalla tämän. Muut uskonnot ja maailmankatsomukset ovat itsepetosta ja väärässä. Niiden edustajat joutuvat kadotukseen.
2) Oma tie vie perille parhaiten (inklusivismi). Pelastus on täydellisimmillään omassa uskonnossa. Kristus on Jumalan ilmoitus, mutta myös kristinuskon ulkopuolella on mahdollisuus pelastua. Sekin kuitenkin tavallaan tapahtuu Jeesuksen kautta, vaikka siinä toisessa maailmankatsomuksessa sitä ei ihan tiedostettaisikaan.
3) Perille on monta tietä (pluralismi). Jotkut ajattelevat, että kaikki uskonnot ovat pelastavia. Kristitty pluralisti ei pidä Kristusta ainoana oikeana totuutena ihmiskunnalle.
4) Tiet vievät eri suuntiin (postpluralismi). Uskonnot ja erilaiset maailmankatsomukset ovat sovittamattomassa ristiriidassa ja kilpailevat toistensa kanssa.
Luterilaisessa traditiossa helvettiä ei niinkään pidetä iankaikkisena kidutuskammiona kuin nimenomaan kadotuksena. Se ei ole jokin tietty maantieteellinen paikka jossain päin universumia, vaan ihmisen eroa Jumalasta.
Kristittyjen yleinen linja asettunee jonnekin eksklusivistien ja inklusivistien välimaastoon.
