Blogi-kirjoitus

Olen lueskellut viime aikoina venäläisiä klassikoita. Syksyllä luin Leo Tolstoin eepoksen Sota ja rauha, joka kuvaa muutaman päähenkilön kautta Napoleonin sotien aikaan 1800-luvun alkupuolella. Tällä hetkellä yöpöydälläni on Mihail Solohovin Hiljaa virtaa Don. Kolmiosainen kirjasarja käsittelee kasakkayhteisön vaiheita ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen aikaan.

Seison Oulujoen rannalla. Etelästä käy hyytävä viima. Tammikuun aurinko häikäisee parikymmen asteisessa pakkasessa. Vaatetuksenani on pipo ja uimahousut. Tuuli ei anna armoa. Hengitän muutaman kerran syvään. Astun laiturin askelmat alas kylmään veteen.. Räpiköin vedessä kohti rantaa. Leuka jähmettyy veden alla. Kiiruhdan pukukoppiin. Minä tein sen! Aloitin kauan haaveilemani avantouinnin.

Kesällä huomaan nukkuvani jotenkin herkemmin. Heräilen useamman kerran yössä. Muutaman hetken unesta havahtumisen jälkeen unet vielä pyörivät mielessä, kunnes ne hiljalleen valvetilan vahvistuessa katoavat. Liekö syynä huonosti nukkumiseen Oulun valoisat yöt?