blogi

Pääsiäisen tienoilla muistelemme merkittäviä tapahtumia, jotka tapahtuivat pari tuhatta vuotta sitten. Jumala tuli maailmaan ihmishahmossa, vaelsi ihmishahmossa muiden ihmisten keskuudessa, ja lopulta kuoli ristiinnaulittuna ja kuolemaantuomittuna ihmisten langettamaan tuomioon.

Tämä on tarina, joka ei helposti kuullosta järkevältä. Miksi Jumala kuolisi, tai miksi Jumala tulisi ihmishahmossa maan päälle? Miksei Jumala puolusta itseään ja osoita jumaluuttaan? Mitä jumalallista siinä on, että Jeesus kuoli kuin rikollinen ja hänen tuomittiin yhdessä muiden rikollisten kanssa?

Olen lueskellut viime aikoina venäläisiä klassikoita. Syksyllä luin Leo Tolstoin eepoksen Sota ja rauha, joka kuvaa muutaman päähenkilön kautta Napoleonin sotien aikaan 1800-luvun alkupuolella. Tällä hetkellä yöpöydälläni on Mihail Solohovin Hiljaa virtaa Don. Kolmiosainen kirjasarja käsittelee kasakkayhteisön vaiheita ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän vallankumouksen aikaan.

Minä pelkäsin lapsena pimeää. Ajattelin, että pimeään on voinut piiloutua jotain pelottavaa, joka vaanii ja tahtoo hyökätä kimppuuni.

Tänä päivänä en enää pelkää pimeään. Lapsena minua lohdutti tieto siitä, että iltarukouksen luettua tiesin Jeesuksen varjelevan ja lähettävän enkelinsä varjelemaan minua. Nykyisin minua lohduttaa tietää, että Jeesus näkee elämäni jokaisen askeleen ja jopa tulevaisuuden, ja kulkee aina vierelläni.

Avantoon!

Kirkossa puhuttiin Johanneksesta, Jeesuksen rakkaimmasta opetuslapsesta. Kun Pietari yritti kysellä Jeesukselta, mitä Johannekselle tulisi tapahtumaan, Jeesuksen vastaus kuului: Mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua.

Tein tästä sen johtopäätöksen, että Jeesuksen edessä ei voi selitellä omia tekemisiään toisten tekemisillä. Ratkaisevaa on itse uskoa Jeesukseen ja antaa oma elämänsä Hänen käsiinsä.

Harvoin tulee mietittyä, mitä tämän elämän jälkeen tapahtuu. Olen aina saanut luottaa siihen, että Jeesus on kanssani silloinkin. Ei ole tullut kuitenkaan mietittyä asiaa paljoa sen enempää.