Akseli:n blogi

Olen elossa. En ole ehtinyt kirjoittamaan mitenkään. Koulussa on ollut muutamat viime viikot aivan järkyttävän paljon hommaa. Pieni mieleni on joutunut kirjoittamaan ja laskemaan kuin superapina. Otan nyt tätä väliä hieman takaisin ja koetan kertoa hieman kehonrakennuksesta.

Martin Scorsese ohjasi ensimmäisen lasten/nuorten elokuvansa pojasta nimeltään Hugo. Hän elää yksin juna-aseman seinien sisällä pitäen aseman kellot toiminnassa. Scorsese onnistui loistavasti jälleen kerran ohjauksellaan ja loi tarunomaisen maailman, jonka parissa vietti mielellään pari tuntia. Oivasta tarinasta täytyy kuitenkin antaa kunnia Brian Selznickille, joka on alkuperäinen tarinan kirjoittaja. Hän julkaisi kirjan nimeltä The Invention of Hugo Cabret vuonna 2007.

Avaruusapinahan ei liity tähän mitenkään. Tänää alkaa hiihtoloma ja pääsee pieni insinööri viettämään odotettua viikon mittaista lomaa. Hiihtää en aio lainkaan, salilla käyn ja nostan rautaa. Katon elokuvan tai kaksi ja pelaan The Legend of Zelda: The Skyward Swordia. Tätä olen odottanu pidemmän aikaa, että pääsen kunnolla pelaamaan. Voisi myös olettaa, että kirjoitan jotain tännekin enemmänkin loman aikana. Tavoitteena olisi leffoista kirjoittaa ytimekkäät arvostelut tai jotain sellaista. Zeldasta en aio kirjoittaa mitään, koska se on loistava ja kaikkien pitäisi pelata sitä.

Tervehdin teitä pienet ystäväni. Kaikki te vihreät ja vaaleanpunaiset, mutta myös värikkäät. Jos tunnet ettet kuulunut joukkoon, olit väärässä, sillä kaikki kuuluvat kerhoon, olit sitten värillinen tai et. Palatakseni itse asiaan, jota en edes itseasiassa vielä ovelasti edes aloittanut. Eli esittelen teille kevyesti tämmöisen metalcore tai ärrimurrimetallibändin. Tällaisten yhtyeiden tyyliin kuuluu korkeaa huutoa eli screamoa ja hieman masentava soundimaailma.

Skillet näytti miten Amerikanmaalta pasautetaan tulemaan niin, että korvissakin soi. Ihan vaan vinkkinä, että kun on kaiuttimien lähellä ja esiintymässä on kovaa soittava rockbändi, niin voi olla aika hyvä idea hommata korvatulpat. On nimittäin ihan kiva kuulla myöhemmässäkin elämässä jotain. Tosiaan aika päräyttävää rockiahan tämä on, ei nyt ehkä kaikkein rakkainta minulle, mutta menee tällai mukavasti tässä ihmisille siitä kertoessa. Mutta sitähän te haluatte.

Jatkan edelleen Maata näkyvissä muisteloissa tavallaan. Tämän bändin olisin halunnut nähdä, mutta enpä tajunnut olemassa oloa ennen kuin oli liian myöhäistä. Tämän genren musiikki onkin minulle huomattavasti tutumpaa kuin, esimerkiksi aiemmin esittelemäni reggae ja tanssimusiikki yhtyeet. Lähes 10 vuotta nämä herrat ovat vääntäneet metallia ja se alkaa kyllä jo kuulua musiikissa. Täysin mallikelpoista mättöheviä, groovea ja riffittelyä löytyy sopivasti, jotta moshaaminen onnistuu kaljultakin. Vokalistillakin on homma hallussa mukavasti, hieman voisi ehkä laajentaa örinän alaa.

Joulu meni mukavasti ohi, samassa rytäkässä vuosikin vaihtu yllättävästi. Kouluun ja töihin ihmiset ovat palanneet. Jatkan siis siitä mihin viimeksi jäin. Tämä kyseinen yhtye oli aika yllättävä. Itse en kyseisen genren musiikista juurikaan välitä, mutta heillä oli kuitenki homma varsin mukavasti hanskassa.

Tässä taas muutamia pätkiä kyseiseltä yhtyeeltä. Ovat kotoisin tuolta double-deckereiden ja Monty Pythonin ihmemaasta.

www.youtube.com/watch

Päätin ottaa tällaisen pienen projektin työn alle. Käyn läpi ainakin niitä yhtyeitä, joita näin kyseisillä festareilla. Osaan sanoakkin jotain niistä. Eli vähän arvostelen ja muuta sellaista pientä. Esittelen tietenkin myös kevyesti. Pääpaino olkoot kuitenki itse musiikissa, eli isken linkkejä juupituupiin kivasti. Sieltä sitten voitte käydä katselemassa ja kuuntelemassa omassa rauhassa ja mielenkiinnon mukaan. En laita lyriikoita tällä kertaa, koska tulee sekavaa ja paljon tekstiä. Onneksi näistä yleensä saa selvää.

Sting on tässä bändissä. Ei siis puhuta siitä jätkästä, ku se vaan on mukana tässä pumpussa. Puhutaan tästä bändistä. Eikä puhuta tästäkään. Puhutaan poliiseista, ei oikeastaan huvita puhua niistäkään. Hyvä biisi tämä, tässä on hassuttelua. Mukavat melodiat ja semmosta. Pulloviestiähän siitä pannaan menemään ja toivotaan, että joku sen sais. Oisko ollu helepompi pistää postiin ja sillee? Toisaalta siitähän ois menny kaikki jännyys ja tämä biisin nimi ois Message in the Post. Ei se kuulostais yhtään hyvältä.

Sunnuntaiaamu oli hyvin samanlainen kuin lauantaikin. Tosin Viikinkejä ei näkynyt satamassa, olivat ilmeisesti tajunneet olla tulematta takaisin, tai sitten ehtineet livahtaa matkaan. Saimmehan nukkua kuitenkin tänä kauniina sunnuntai aamuna tunnin verran pidempään, kuin edellisenä päivänä. Sunnuntain kunniaksi puin perinneasun päälleni ja syöksyin nälkäisenä kuin hirvi aterioimaan. Tarjolla oli sitä samaa kuin edellisenä päivänä, joten osasin valita nopeasti juuri oikeat ainekset. Pian syönnin jälkeen oli aika painua pakkaamaan.