Elämä yllättää
Elämällä on usein tapana yllättää ja itsensä voi löytää milloin mistäkin kinkkisestä tilanteesta. Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä! - joutuu moni toteamaan arvioidessaan elämänsä nykytilaa. Kuten silloin, kun ei saanutkaan hakemaansa työtä tai unelmiensa opiskelupaikkaa. Ikävänpuoleisia olotiloja voi tuntea myös, jos on hillittömän rakastunut eikä se onneton toinen osapuoli edes huomaa. Tai jos suhde päättyy ihan äkkiseltään. Unelma suuresta rakkaudesta, joka toisi elämään tarkoituksen, onkin tuonut vain valtavan kivun. Onneton olo voi syntyä myös niinä aamuina, kun on onnistunut kiipeämään sängystään ylös ja raahautuu peilin ääreen. Riemu kohoaa, kun huomaa mustat pussit silmien alla ja harmahtavan ihon. Jo valmiiksi heikko itsetunto voi joutua koville.
Mutta erityisesti elämä voi yllättää ihan tavallisenakin arkena. Kaikki on päällisin puolin hyvin - porukoitten kanssa menee hyvin, samoin ystävien, eikä työpaikallakaan ole mitään suuria ongelmia. Kaiken pitäisi olla ihan kunnossa, mutta silti jossain mättää ja olo tuntuu pahalta. Mistä johtuu, että erityisesti hiljaisina hetkinä omituinen tyhjä olo tuntuu täyttävän mielen ja alkaa ahdistaa? Vielä vähän aikaa sitten komea kaara, tilava tiilitalo ja kunnon työpaikka riittivät hyvin elämänfilosofiaksi. Mutta nyt on pakko kysyä, tässäkö tämä elämä on. Asuuko täydellisessä talossa onnellinen perhe? Voittaako se koko kisan, jolla on kuollessaan eniten kesämökkejä ja takanaan suuri määrä ulkomaanmatkoilla kerättyjä kokemuksia ja matkatuliaisia?
Tuntuu siltä kuin huomisen unelmat laitetaan testiin jo tänään. Samalla tuonpuoleinen ja sen myötä usko Jumalaan on rajattu pois. Kaikki on syntynyt sattumalta, ja koko homma on ihmisen käsissä. Kun sitten huomisen mahdollisuudet näyttävät synkiltä, jäljelle jää vain tämä päivä ja siitä kaiken irti ottaminen. Kuluttamisesta ja elämysten metsästämisestä tulee kaiken tarkoitus. Mutta ajan mittaan nekään eivät tyydytä. Elämä tuntuu tarkoituksettomalta ja tyhjältä. Ei elämästä selviä hengissä, ei ainakaan tässä jengissä.
Onneksi yhä useampi uskaltaa pysähtyä miettimään. Minkä varaan elämä kannattaa rakentaa? Mikä on voimassa vielä huomennakin? Mihin tähdätä? Elämästä voi selvitä elämättä sitä. Mutta onko se sen arvoista?
